Pikkaraisen kirjakammi

23.4.2019 Yllättävää kyllä hautaustoimistojen määrä näyttää korreloivan taantuvien ja väestökehitykseltään vinoutuneiden paikkakuntien kanssa. Kemijärvellä, missä väestön määrä on reilusti puolittunut 7300:aan ja yli 65-vuotiaiden osuus kaupunkilaisista lähenee 40 prosenttia, on neljä toimivaa hautaustoimistoa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka elämä kulkisi miten tahansa, kuolema on pakko meille jokaiselle. Tänä päivänä ihminen ei taida päästä edes haudan lepoon tai tuhkaksi uurnaan ilman hautaustoimistoa. Ne tarjoavat kaiken kuolemaan liittyvän palvelun ja harvoin asiakkaat tinkaavat edes hinnasta. Vasta hautajaisten jälkeen alkavat valitettavan yleiset perintöriidat. Jyväskyläläinen Markku Ropponen on uusimmassa romaanissaan Hautaustoimisto Wähähappinen tarttunut taantuvien paikkakuntien kipupisteisiin huumorin keinoin. Kirjan on kustantanut Tammi. Vuonna 1955 syntynyt Markku Ropponen on varsinaiselta ammatiltaan kirjastonhoitaja mutta hän on toiminut vapaana k

15.4.2019 Nimellä jätkä on tänään positiivinen merkitys, eikä nimi ole sidottu sukupuoleen, sillä ronskia ja työteliästä naistakin voidaan pitää hyvänä jätkänä. Aikaisemmin jätkä oli aina mies ja nimeen liittyi negatiivisia piirteitä. Jätkällä tarkoitettiin varsinkin Lapin metsätyömailla ja uittopuroilla työskennelleitä miehiä, joiden elämäntapaan liittyi kulkeminen. Työmaat vaihtuivat tiheään ja kortteeria pidettiin savottakämpillä tai kylien taloissa. Omaisuus kulki mukana repussa ja ansaitut rahat kulutettiin nopeasti maalaiskylissä tai kaupunkipaikoissa. Persaukisena ja krapulassa palattiin takaisin puunjuurelle. Jopa Pentti Haanpää haukuttiin Kentän ja kasarmin arvosteluissa kirjailijan sijasta pelkäksi tukkijätkäksi. Kaikkein tunnetuin jätkä on Nätti – Jussi, johon liittyy runsaasti yhä eläviä tarinoita, vaikka hän kuoli jo vuonna 1964. Nätti – Jussin elämä ja häneen liittyvät tarinat on saatu yksiin kansiin. Lapin yliopiston kustantama kirja on nimeltään Nätti – Ju