Pikkaraisen kirjakammi

29.3.2020 Elämme hyvin poikkeuksellista aikaa, kun väkirikkain osa Suomea on eristetty ja kaikkia yli 70-vuotiaita sekä riskiryhmiin kuuluvia kehotetaan pysymään kotonaan.. Muitakin pyydetään välttämään lähikontaktia. Muualla maailmassa on otettu käyttöön vieläkin jyrkempiä toimenpiteitä. Vertailukohdat vastaavanlaisiin aikoihin löytyvät kaukaa historiasta ja liittyvät nälkävuosiin tai sota-aikoihin. Koronavirukseen menehtyneiden määrää emme vielä tiedä. Toivottavasti tehdyt rajoitukset pitävät uhrien määrän mahdollisimman alhaalla. Historiankirjoituksessa poikkeusolot, sodat ja suurmiehet ovat saaneet ison roolin. Siihen on yksinkertainen selitys. Tavallisen ihmisen arjesta on hyvin vähän asiakirjoja, saati että arjen kulkua voisi seurata muusta kuin muistitiedosta. Sen me kaikki tiedämme epäluotettavaksi lähteeksi. Historiantutkija Teemu Keskisarja syyttääkin itseään ja muitakin laiskuudesta tai ainakin helpomman tien valitsemisesta. Hän kirjoittaa tuoreimman kirjansa

15.3.2020 Näin koronaviruksen jyllätessä joka puolella maailmaa erakkous olisi pelkästään hyvä asia. Kun olisi ihan itsekseen, ei sairastuisi tautiin eikä myöskään levittäisi sitä eteenpäin. Meille juroille suomalaisille erakkona eläminen sopii muutenkin. Ei tarvitse turhaan höpöttää small talkia ja kehua toisen kaunista olemusta tai kamppeita, eikä ainakaan sanoa toisen olevan edustava. Erakkona saa jurottaa omissa oloissaan ja huolehtia vain itsestään. Useimmat meistä ovat ainakin kuulleet oman paikkakuntansa erakoista erilaisia juttuja. Kuinka paikkansa pitäviä nämä jutut ovat, onkin oma tarinansa. Kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Milla Peltonen on uusimmassa teoksessaan perehtynyt suomalaiseen erakkouteen. Kirja on nimeltään Erakot, alaotsakkeena Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita. Kirjan on kustantanut Into. Peltosen edellinen teos vuodelta 2016 käsitteli Hannu Salamaa ja hänen kirjallista tuotantoaan. Kuten Milla Peltonen kirjansa esipuheessa ki

9.3.2020 Vanhustenhoito ja sen ongelmat eivät jätä ketään kylmäksi. Jokaisella tuntuu olevan asiasta varma mielipide ja syyttävä sormi osoittaa päättäjiä sekä valtiollisia että kunnallisia. Ongelmat pitää tietenkin ratkaista mutta minusta tuntuu, että monilla ihmisillä on tässä asiassa aukkoja tiedoissa. Kuvitellaan, että jokainen ihminen henkilökohtaisesti törmää vanhustenhuollon ongelmiin. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei joudu mihinkään laitokseen tai toisten armoille elämänsä lopulla. Suurin osa ihmisistä päättää omista asioistaan elämänsä loppuun asti. Silti pelko toisten armoille joutumisesta on ihan aito ja oikea. Hyvin omatoimisesta ja uskaliaasta vanhuksesta kirjoittaa Heidi Mäkinen toisessa romaanissaan nimeltään Ei saa elvyttää. Kirjan on kustantanut Karisto. Kirjailija ja bloginpitäjä Heidi Mäkinen on varsinaisesta ammatiltaan lääkäri, joka on nähnyt työssään monenlaisia vanhusten kohtaloita. Silti romaanin päähenkilö Auri Aarto on poikkeus jouk

1.3.2020 Paljon ja monenlaista kirjallisuutta lukeneena hätkähdän harvoin lukemaani. Nyt kuitenkin hätkähdin, en niinkään lukemani tekstin sisältämien tietojen takia vaan sen takia, että kirjoittaja osasi yhdistää kertomiaan tietoja kuin elokuvan montaasilla niin, että tiedoista tuli jotain uutta. Minua hätkähdytti myös kirjoittajan rehellisyys ja uskallus itsensä likoonpanemisessa. Jokaisella meistä on erilaisia kokemuksia elämässään mutta harva meistä tuo kokemuksensa esille kirjassa, jossa käsitellään koko sukupuolen kokemuksia ja tekemisiä. Onneksi on olemassa tällaisia rohkeita kirjailijoita, sillä heidän paljas tekstinsä saa lukijan pakosta epäilemään käsityksiään ja vakiintuneita ajatuksiaan. Parhaassa tapauksessa epäily johtaa muutokseen. Itseäni hätkähdyttänyt kirja on Juhani Branderin uusi esseekokoelma nimeltään Miehen kuolema, alaotsakkeena Pohdintoja maskuliinisuudesta. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1978 syntynyt Brander on opiskellut yleistä kirjallisuus