Pikkaraisen kirjakammi

29.8.2020 Pohjois-Suomessa melkein koko ikäni asuneena ja pitkään julkisuudessa olleena henkilönä olen yhä useammin joutunut vastaamaan syytöksiin, joissa meitä pääkaupunkiseudun ja muutaman kasvukeskuksen ulkopuolella eläviä syytetään ja syyllistetään etelän syöttiläiksi ja pelkäksi rasitteeksi Suomen taloudelle. Väitehän on tietenkin täyttä puppua mutta yhä suurempi joukko suomalaisia uskoo tähän väärään väitteeseen. Oikeat tiedot tästäkin asiasta ovat tavalliselle ihmiselle tuntemattomia mutta se hämmästyttää kuinka vähän suuret päättäjät ja heidän taustajoukkonsa tosiasiassa tietävät. Väärien tietojen perusteella tehdään päätöksiä, jotka vain kärjistävät eri alueiden välisiä eroja, mikä on johtamassa nopeasti katastrofiin. Kirjailija Kari Hotakainen, Rautalammilla koulunsa käyneenä mutta pitkään Helsingissä asuneena, on totaalisesti tympääntynyt julkisuudessa esitettyihin vääriin tietoihin maaseudun tilasta Suomessa. Hän on kirjoittanut asiasta satiirisen romaanin nimeltään Tari

23.8.2020 Voittajat ja vallassaolijat kirjoittavat aina historian ja menneisyytensä uudelleen. Poikkeuksetta voi sanoa, että tuo uudelleenkirjoitus ei kerro koko totuutta. Mitään yhtä totuutta ei tietenkään ole olemassakaan, sillä jokainen ihminen kokee historiansa omalla tavallaan. Kokemus perustuu ihmisen omiin tuntemuksiin ja harvoin meillä kaikilla on samanlaisia tuntemuksia. Tietenkin on iso määrä erilaisia faktoja, joiden muuttaminen tai unohtaminen on historian vääristämistä pahimmillaan. Sitäkin tehdään kaikkialla. Onneksi on kaunokirjallisuutta, jossa voi kertoa yksittäisen ihmisen omista kokemuksista ja tuntemuksista. Niitä ei kukaan voi väittää vääriksi. Pietarissa tai silloisessa Leningradissa vuonna 1983 syntynyt Anna Soudakova muutti 8-vuotiaana vanhempiensa mukana Turkuun. Hän työskentelee tänään äidinkielenopettajana. Atena julkaisi äsken Soudakovan esikoisromaanin nimeltään Mitä männyt näkevät. Romaanissa Soudakova kertoo vuonna 1931 syntyneen isoisänsä Jurin tari

  16.8.2020 En ole koskaan erityisemmin innostunut ns. räiskintäviihteestä, ellei oteta huomioon teini-ikäisenä 1960-luvun lopulla tv:stä katsottuja Lainsuojattomia ja muita vastaavia. Niissähän tuli runsaasti ruumiita, eikä kuolleita surtu. Nuorena poikana tyly tappaminen hyvän asian puolesta vielä kiinnosti mutta sen jälkeen en juurikaan ole katsonut tai lukenut kyseistä lajityyppiä. Minun piti oikein pakottautua tutustumaan tämän ajan räiskintäviihteeseen, jotta olisin jollakin tavoin asiassa kartalla. Kirjailija Tuomas Vimman keväällä ilmestynyt jännitysromaani nimeltään Koodinimi Taiga lienee räiskintäviihdettä hurjimmillaan. Kirjan on kustantanut Gummerus. Vuonna 1978 Itävallassa syntynyt Vimma on oikealta nimeltään Kusti Miettinen ja hän asuu nykyisin Brysselissä. Hän on julkaissut vuodesta 2004 alkaen kahdeksan romaania ja kaksi tietokirjaa. Koodinimi Taiga on itsenäinen jatko-osa vuonna 2017 ilmestyneelle romaanille Vasen ranta, joka sijoittui Pariisiin. Koodinimi Taig

3.8.2020 Suomi on täynnä tarinoita taantuvista kaupungeista ja kirkonkylistä puhumattakaan aivan tavallisista maalaiskylistä, joista kaikki palvelut ja melkein kaikki ihmisetkin ovat kadonneet. Jäljellä on vain tyhjiä ja hitaasti rapistuvia rakennuksia, joilla ei ole juurikaan taloudellista arvoa. Halvasta hinnasta huolimatta ne eivät käy kaupaksi. Jokaisella kylällä on oma tarinansa, joka hitaan näivettymisen seurauksena uhkaa kadota kokonaan, koska kukaan ei ole tarinaa kertomassa ja viemässä kylän historiaa eteenpäin uusille ihmisille. Kirjailija Antti Heikkinen on viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Maaseudun tulevaisuus tarttunut yläsavolaisen Nasaretin kylän tarinaan. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1985 syntynyt Antti Heikkinen on uskomattoman tuottelias ja monipuolinen taiteilija. Hän on julkaissut kuudessa vuodessa viisi romaania ja neljä elämäkertaa. Kirjoittamisen ohessa Heikkinen näyttelee, dramatisioi ja ohjaa. Voisi kuvitella, että kova työtahti näkyi