Pikkaraisen kirjakammi

Olen usein kummastellut sitä, miten erilailla me ihmiset koemme jonkin tapahtuman tai ajanjakson. Tietenkin kokemuksiin vaikuttavat ihmisten elämäntilanteet, ikä tai kiinnostus eri asioista mutta yhtäläisyyksistä huolimatta me saatamme kokea asiat eri tavoin. Yksi tänä päivänä paljon erilaisia näkemyksiä nostattava ajanjakso on 1970-luku. Itselleni tuo aika on hyvin tärkeä, sillä vartuin tuolloin aikuiseksi, opiskelin yliopistossa, avioiduin ja tulin ensimmäisen kerran isäksi. Minun kokemukseni ja muistoni tuosta ajasta ovat hyvin valoisat ja innostuneet mutta monet muut muistavat 1970 – luvun äärimmäisen negatiivisena aikana. Oman näkemyksensä 1970 – luvusta Suomessa kertoo dosentti ja Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Ville Pernaa. Häneltä ilmestyi syksyllä kirja nimeltään Pimeä vuosikymmen, alaotsakkeena Suomi 1968 – 1981. Kirjan on kustantanut Siltala. Ville Pernaa on käyttänyt mainiossa kirjassaan tähän asti vaikeasti saatavilla olleita Suojelupoliisin arkistoja sekä Ma...

Perintönä saatavasta omakotitalosta varsinkin syrjäisemmässä Suomessa eli suurimmassa osassa maata, muutamaa kasvukeskusta lukuunottamatta, voi tulla perijälle melkoinen riesa. Näin käy varsinkin silloin, kun perijä itse asuu kasvukeskuksissa, missä asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan. Kuvitelmat perinnön rahallisesta arvosta voivat poiketa todellisuudesta huomattavasti. Ellei itse voi muuttaa perintötaloon, jolloin arvolla ei ole juurikaan merkitystä, isien ja äitien kokoama perintö voi kutistua mitättömäksi. Tällainen perintöjen rahallisen arvon aleneminen näyttää vain voimistuvan. Onneksi perityillä rakennuksilla on myös muuta kuin rahallista arvoa. Kaikkien tv-uutisia katsovien tuntema uutistoimittaja Matti Rönkä on myös merkittävä kirjailija. Häneltä ilmestyi syksyllä yhdestoista romaani nimeltään Surutalo. Kirjan on kustantanut Gummerus. Vuonna 1959 Outokummussa syntynyt Rönkä julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2002 ja tunnetuin hänen luomista hahmoista on yksityisetsivä Vi...

Harva tänään ymmärtää kuunnelmien merkitystä 1950- ja 60-luvuilla ihmisille Suomessa. Radioiden määrä kasvoi sodan jälkeen ja niitä myös kuunneltiin. Kevyttä musiikkia tuli radiosta hyvin vähän mutta sieltä tuli uutisten lisäksi paljon hupailuja ja kuunnelmia. Kuunnelmien määrä kasvoi, kun vuonna 1948 pääjohtaja Hella Wuolijoen ajatuksesta perustettiin Radioteatteri. Sitä johti kuolemaansa asti Olavi Paavolainen. Wuolijoen ja Paavolaisen ajatuksena oli kuuntelijoiden sivistäminen. Siinä maailmankirjallisuudesta dramatisoidut kuunnelmat olivat keskeisiä. Tähän työhön tarvittiin hyviä dramaturgeja. Yksi sellainen oli Marja Rankkala. Elämäkertaromaaneilla kunnostautunut Heidi Köngäs julkaisi alkusyksystä Siivet kantapäissä n imisen romaanin, jonka Otava on kustantanut. Romaani kertoo melkein unohdetusta Marja Rankkalasta, joka on tuttu vanhojen kuunnelmien ystäville. Hän työskenteli Radioteatterin dramaturgina ja ohjaajana vuodesta 1951 alkaen ensin freelancerina ja vuodesta 1956 vak...

Kaikki 1960-luvulla ja sitä ennen syntyneet itälappilaiset muistavat hyvin Osuusliike Sallan. Sillä oli Itä-Lapissa yli 30 kauppaa, kaksi tavarataloa, ravintoloita ja baareja, leipomo ja teurastamo sekä ainoana osuusliikkeenä koko maassa myös omia linja-autoja. Työntekijöitä oli enimmillään 250. Itsenäisen itälappilaisen työväen osuusliikkeen taru loppui vuonna 1983, kun perustettiin valtakunnallinen Osuuskunta Eka, johon kaikki työväen osuusliikkeet fuusioitiin. Tämä Suomen kolmanneksi suurin yritys kaatui 1990-luvun alkuvuosien lamaan. Ekan raunioille perustettiin yrityssaneerauksen kautta osuuskunta Tradeka, joka toimii yhä. Historiantutkija Anitra Komulainen on kirjoittanut yksiin kansiin työväen osuustoimintaliikkeen historian nimeltään Punapääoman linnake, alaotsakkeena Työväen osuustoiminnan dramaattiset vaiheet. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Markku Kuisma ja sen on kustantanut Siltala. Aikaisemmin työväen osuustoimintaliikkeestä on kirjoitettu kaksikin laajaa ja perusteel...

Naisemansipaatiosta eli naisten tasa-arvopyrkimyksistä puhutaan kiivaasti aina määrävälein. Meidän miesten valta yhteiskunnassa on niin syvällä ja monesti sitä pönkitetään rikollisinkin keinoin, että aihetta naisten alisteisesta asemasta puhumiselle löytyy meiltäkin, tasa-arvon mallimaaksi mainostetusta Suomesta. Onneksi meillä on ollut rohkeita naisia, jotka ovat uskaltaneet puhkoa lasikattoja tai murtaa muureja, joita on rakennettu muutoksien esteiksi. Näin maailmasta on saatu parempi paikka elää meille kaikille, vaikka sukupuolten väliseen tasa-arvoon on vielä matkaa meillä Suomessakin. Atenan kustantamana ilmestyi kesällä mielenkiintoinen kaksoiselämäkerta, jonka päähenkilöitä ovat arkkitehti Wivi Lönn ja kauppaneuvos Hanna Parviainen. Kirjan ovat kirjoittaneet Kristina Markkanen ja Leena Virtanen. Kirjan nimi on Wivi & Hanna, alaotsikkona Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet. Vaikka kirjassa kerrotaan molempien henkilöiden elämästä, keskittyy kirja Lönnin ja...

Elokuvanäyttelijöihin maailmalla liitetään valtava julkisuus ja esilläoleminen monenlaisissa pippaloissa. Heihin liitetään myös suuret tulot, makea elämä ja glamour, mikä oikein säteilee heistä. Tämä kuva on peräisin Hollywoodista ja se on sikäläisen lehdistön luoma. Todellisuuden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä mutta silti tällaista kuvaa pidetään edelleen ainoana totuutena. Hyvin toisenlaisen kuvan elokuvatähden elämästä saa, kun lukee Cannesissa palkitun ja Suomessa kolme Jussi-pystiä saaneen Kati Outisen elämäkertaa. Se on nimeltään Niin lähelle kuin muistan ja sen on kustantanut Karisto. Tänä vuonna 60 vuotta täyttänyt Kati Outinen on tullut kuuluisaksi monista rooleistaan Aki Kaurismäen elokuvissa ja juuri niistä hänet on myös palkittu. Hän on myös näytellyt useissa teattereissa. Vuodesta 1995 alkaen hän on ollut freelancer-näyttelijä. Näyttelemisen lisäksi Outinen on työskennellyt kymmenkunta vuotta Teatterikorkeakoulussa professorina. Hän on työskennellyt myös käsikir...

Tuskin kenenkään muun iskelmasanoittajan kappaleita soi radiossa joka päivä, vaikka tekijän kuolemasta on kulunut melkein 60 vuotta. Kukaan alan ihmisistä ei nauti niin varauksetonta arvonantoa kuin hän. Kaikki iskelmien tai suomalaisen rockin sanoittajat sanovat olevansa velkaa hänelle. Näin ovat sanoneet myös hänen jälkeensä tulleet mutta jo edesmenneet tekijät. Tämä vuonna 1965 vain 51-vuotiaana kuollut sanoittajamestari on tietenkin Reino Helismaa. Äsken ilmestyi Liken kustantamana Timo Kalevi Forssin kirjoittama Reino Helismaan elämäkerta. Se on nimeltään Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä. Vuonna 1967 syntynyt Forss on muusikko ja lauluntekijä mutta paremmin hänet tunnetaan tietokirjailijana. Hän on kirjoittanut suomalaisesta tangosta ja poliittisesta laululiikkeestä. Suurimman suosion Forss sai vuonna 2017 ilmestyneestä Gösta Sundqvistin elämäkerrasta, josta otettiin useita painoksia. Reino Helismaa alunperin Helenius syntyi 12.7.2013 Helsingissä. H...

Perinteisten kirjojen myynnin laskiessa ja sähköisten kirjojen määrän kasvaessa on alettu puhua novellin kriisistä. Julkaistujen novelleiden määrä vähenee ja harvaa kokoelmaa myydään edes yhden painoksen verran. Novelli on kuitenkin monelle kirjailijalle tärkeä varsinkin uran alussa. Finlandia-palkituista kirjailijoista moni on aloittanut novellikokoelmalla. On kirjallisuuden kannalta kohtalokasta, jos novellikokoelmien kustantamista vähennetään tai niistä luovuttaisiin kokonaan. Jo toisen novellikokoelmansa julkaisi loppukesästä Marko Järvikallas. Se on nimeltään Sano jotakin kaunista ja sen on kustantanut Siltala. Vuonna 1970 syntynyt Järvikallas on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän on kirjoittanut ja ohjannut useita näytelmiä sekä näyttämölle että sähköisiin medioihin. Hänen näytelmiään on käännetty ja esitetty useissa eri maissa. Viime vuonna ilmestynyt ensimmäinen novellikokoelma sai innostuneen vastaanoton. Novellikokoelma Sano jotakin kaunista sisältää kymmene...

Rakentaminen ja varsinkin sen suunnittelu eli arkkitehtuuri on ollut hyvin miehinen ala. Se on sitä vieläkin, vaikka suurin osa valmistuvista arkkitehdeistä on tänään naisia. Koska isot rakennukset jäävät meidän kaikkien nähtäviksi pitkäksi aikaa, saa rakennusten suunnittelija paistatella julkisuudessa pitkään. Heidän ympärille saatetaan rakentaa myyttejä ja heidät peitetään ihailulla. Suurin suomalaisen arkkitehtuurin myytti on tietenkin akateemikko Alvar Aalto, jonka palvonta ja yksityisyyden suojelu on saanut valtavat mittasuhteet ja maksanut paljon rahaa. Vähitellen Alvar Aallon myytti on alkanut rapistua mutta yhä monet pitävät pyhäinhäväistyksenä hänen töittensä ja hänen persoonansa arvostelua. Uusin yritys myytin murtamiseksi on Jari Järvelän tuore elämäkertaromaani nimeltään Aino A. Siinä Alvar Aallon myytin kimppuun käydään satiirin keinoin ja huumorihan on kaikkein vaarallisinta. Järvelä tarkastelee Alvar ja Aino Aallon töitä ja elämää Ainon näkemänä ja kokemana. Kirjan...

Sanojen kuluttaminen ja kuluttaja merkitys on ajan kuluessa muuttunut. Tunnettu taloustietäjä John Maynard Keynes päätteli, että kuluttaminen kasvaa tulojen kasvaessa mutta kuluttamisen osuus ihmisen tuloista pienenee samanaikaisesti. Suomessa ovat kansalaisia kasvattaneet kuluttamiseen osuustoimintaliike ja Martat jo viime vuosisadan alusta alkaen. Tuolloin erityisesti kulutustavaroiden vähyys ja tulojen pienuus vaikuttivat kuluttamiseen ja vaati melkoista kekseliäisyyttä selvitä arjesta. 1960-luvulta alkaen monet taloustieteilijät kannustivat ihmisiä kuluttamaan mahdollisimman paljon, jotta talouden pyörät pyörisivät kiivaasti. Kun maailman ihmisten varallisuus on kasvanut voimakkaasti viimeisten 50 vuoden aikana, ovat monet tahot alkaneet puhua turhasta kuluttamisesta. Tällaista puhetta ovat lisänneet luonnonvarojen ehtyminen ja yhä useamman ihmisen myöntämä ilmastonmuutos. Vuonna 1987 syntynyt puhumisen ammattilainen, toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurèn on eri yhteyksi...

Kun Suomen kansallista identiteettiä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennettiin, kirjoitettiin myös lapsille ja nuorille monenlaista kirjallisuutta. Venäläisiä vastaan taistelleet menneisyyden sankarit tehtiin suomalaisiksi, vaikka koko käsitettä ei vielä ollut olemassakaan. Suomen kuvitteelliseen menneisyyteen sijoittuvia historiallisia romaaneja kirjoittivat mm. Sakari Topelius, Kyösti Wilkuna ja Santeri Ivalo. Heidän kirjoittamista romaaneista muokattiin lyhennettyjä nuortenkirjoja. Näiden fiktiivisten romaanien tapahtumat ymmärrettiin historiankirjoitukseksi ja useampi sukupolvi varsinkin oppikoulussa oppi väärin maamme menneisyyttä. Myös tänään kirjoitetaan historiasta kuvitteellisesti. Taalintehtaalla Kemiön saarella asuva Juha Ruusuvuori on sukeltanut asuinalueensa eli Saaristomeren ja sen saariston menneisyyteen aivan tuoreessa romaanissaan Piraatin perintö. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1957 syntynyt Ruusuvuori on vuodesta 1984 alkaen kirjoittan...

Tähän aikaan, jolloin musta voidaan väittää valkoiseksi tai oikea vääräksi ilman että vastaväitteille olisi mitään sijaa, yksi keskeinen piirre monissa julkisuuden henkilöissä on ylimielisyys. Ylimielinen ihminen pitää itseään kaikkia muita tärkeämpänä ja uskoo olevansa aina oikeassa. Faktoista ei tarvitse välittää. Ylimielinen ihminen luo itse säännöt, joita muiden pitää noudattaa mutta hänestä itsestä ei ole niin väliä. Ylimielisyyteen liittyy olennaisesti ylpeys omasta itsestään, vaikka sille ei olisi mitään katetta. Tietokirjailija Ari Turunen julkaisi vuonna 2010 ylimielisyydestä ensimmäisen kirjansa Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Nyt, kun kaikenlainen ylimielisyys on vuosikymmenessä moninkertaistunut, on Turunen kirjoittanut kirjalleen jatkoa. Hänen kirjansa Ettekö te vieläkään tiedä, kuka minä olen alaotsakkeena Ylimielisyyden kultainen kirja ilmestyi äsken Atenan kustantamana. Vuonna 1966 syntynyt Ari Turunen on työskennellyt viestinnän johtotehtävissä ja toimittajana. Hä...

Aktiivisena ay-miehenä mutta jo eläkeläisenä olen huolissani seurannut ay-liikkeen arvostuksen laskua. Yhä useampi nuori kokee ay-liikkeen vieraaksi, eikä liity oman alansa ammattiliittoon töihin tullessaan. Tämä on seurausta sekä ay-liikkestä itsestään mutta ennenkaikkea Suomen oikeistohallitusten pitkään jatkuneesta ay-liikkeen mollauksesta. Tähän on työnantajapuoli mielellään tarttunut ja lisännyt omat mausteensa. Ay-liikkeen omana syynä arvostuksen ja jäsenmäärän vähenemiseen varmasti on nuorille vieraat perinteiset toimintatavat ja muutoksen pelko. Sisältänähdyn kokemuksen ay-liikkeestä ja siellä toimivista ihmisistä tarjoaa toimittaja Vesa Somppi viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Matti Huutola, alaotsakkeen Heikomman puolella. Kirjan on kustantanut Otava. Vaikka kirja ilmestyi viime vuonna, on se yhä hyvin ajankohtainen. Vaatimukset paikallisesta sopimisesta vain kiihtyvät ja samanaikaisesti aktiivisesti unohdetaan kolmikannalla saadut hyvät tulokset. Yhdessä sovitt...

Suomessa ja muissakin kehittyneissä maissa on tuskailtu viime vuosina syntyneiden lasten määrästä. Näyttää siltä, että vauvojen määrä laskee vääjäämättömästi. Näin siitä huolimatta, että maailma on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin ja terveydenhuolto on kehittynyt niin pitkälle, että kaikkien lasten olisi hyvin turvallista elää. Onko niin, että lasten tekemistä lykätään liian pitkään ja ilman hedelmöitymishoitoja eivät yhä vanhemmat ensimmäistä lastaan yrittävät saa lasta aikaiseksi? Arvostammeko me taloudellista pärjäämistä ja elämän helppoutta niin paljon, että lastenteko ja mahdolliset lapsiperheen ilot ja surut jäävät auttamatta sen jalkoihin? Edellä esittämiäni kysymyksiä tuli mieleen, kun luin Niina Hakalahden uusimman romaanin nimeltään Kaleidoskooppi. Kirjan on kustantanut Karisto. Tampereella asuva mutta Oulussa vuonna 1966 syntynyt Hakalahti on jo kokenut kirjailija. Esikoisteoksensa hän julkaisi vuonna 1990 ja on tähän mennessä julkaissut toistakymmentä teosta; runoja...

17.7.2021 Nuorempi polvi tuskin muistaa saati, että olisi seurannut sitä valtavaa kiistelyä, jota Suomessa käytiin vuosikymmeniä ja joka lopulta johti naispappeuden hyväksymiseen evankelisluterilaisessa kirkossa vuonna 1986. Ensimmäiset naiset vihittiin papiksi vuonna 1988, 30 vuotta myöhemmin kuin Ruotsissa. Piispan virka avautui naispapeille vuonna 1990 ja Irja Askola valittiin Helsingin piispaksi ensimmäisenä naisena vuonna 2010. Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä toimivat patavanhoilliset piirit yrittivät kaikin, laillisin ja laittomin, keinoin estää naispappeuden toteutumisen. Yhä vieläkin osa papeista ja seurakuntalaisista vastustaa naispappeutta. He ovat sitä joukkoa, joiden keskuudessa sikiävät kaikkein vanhoillisimmat ja voi sanoa vaarallisimmat asenteet, jotka ovat peräisin historian roskatynnyreiden haisevalta pohjalta. Kirjailija ja pastori Risto Oikarinen julkaisi keväällä ns. yhden päivän romaanin nimeltään Piispa. Kirjan on kustantanut Otava. Romaanin sh...

Nyt kun sote yli vuosikymmenen väännön jälkeen on lopulta saatu päätetyksi ja edessä on päätöksen saattaminen käytäntöön, kannattaa miettiä, miksi tähän kaikkeen meni niin kauan aikaa? Eivätkö maailman onnellisimman kansan päättäjät kykene nopeampaan päätöksentekoon, vai on joillakin päättäjillä ns. oma lehmä ojassa? Hyötyykö joku siitä, etteivät ihmiset varsinkaan syrjäseuduilla saa sosiaali- ja terveyspalveluita edes rahalla ja sen takia pitää muuttaa pois kotiseudulta vieraille maille kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Vanhusten ja ikäihmisten asioita humoristisesti mutta luutuneita käsityksiä ravistellen on aikaisemmissa suuren suosion saavuttaneissa kirjoissaan käsitellyt poispotkittu Ylen musiikkipäällikkö Minna Lindgren. Uusimmassa Teoksen kustantamassa romaanissaan Armon Anneli hän käsittelee pienen kunnan asioita, kun sitä sotea ei ole saatu aikaiseksi ja kaikki palvelut on viety kauas syrjäseuduilla asuvien ihmisten ulottumattomiin. Suuren kansainvälisen suosion vuonna 196...

Vangitseminen ilman syytä ja vielä pitkäksi aikaa on varmasti ihmiselle hyvin traumaattinen kokemus. Jos sinut eristetään läheisistäsi, etkä voi ottaa heihin yhteyttä, se vain pahentaa tilannetta. Varmasti koet pelkoa, kauhua ja hätää, jos et voi mitenkään vaikuttaa asemaasi. Jos sinut vangitsee kieltäsi osaamattomat, etkä ymmärrä heidän puheitaan, hätä ja kauhu vain kasvavat. Edellä kuvatulla tavalla kävi viime sotien aikaan sadoille Suomen ja Neuvostoliiton rajan lähellä asuville monissa paikoin pitkää itärajaa. Useimmat pidätetyistä palautettiin Suomeen rauhan tultua mutta muutamat joutuivat olemaan vangittuina hyvinkin pitkään. Yksi vangituista ja neljätoista vuotta pakkotyövankina ollut oli Martta Piilikangas. Hänet vangittiin talvisodan aikana ja Suomeen hän pääsi palkaamaan 26. syyskuuta 1956. Marrta Piilikangas kirjoitti tai saneli kokemuksistaan kirjan Pakkotyövankina Siperiassa 1939 – 1956 vuonna 1957. Nyt tuosta kirjasta on otettu uusi painos nimellä Martta Piili Kohtalona...