Pikkaraisen kirjakammi

29.6.2020 Kaikenlaiseen taiteen tekemiseen liittyy ihmisen herkkyys kokea maailmaa ja sen tapahtumia. Vaikka taiteen tekemiseen kuuluu aivan olennaisena osana monenlainen koulutus ja sinnikäs opettelu, ilman ihmisen herkkyyttä ei synny kelvollista taidetta. Herkkyyden varjopuolena on se, että epäonnistumisen tai epäuskon hetkellä herkkä ihminen helposti murtuu tai masentuu. Usein siitä seuraa turvautuminen alkoholiin tai muihin ihmisen mieltä turruttaviin aineisiin. Herkkä ihminen voi myös vaipua itsesäälin syövereihin, mistä on hankala nousta. Muusikko ja kirjailija Samuli Laiho on toisessa romaanissaan Lasiseinä pureutunut taiteentekijän herkkyyteen ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Kirjan on kustantanut Like. Vuonna 1969 syntynyt Laiho on taiteilijaperheen vesa, joka joutui lapsena ja nuorena seuraamaan herkän ihmisen särkymistä ja lopulta kuolemista viinan aiheuttamiin ongelmiin. Myös Samuli Laiholle itselleen alkoholi oli muodostua ongelmaksi nuorena saadun taiteelli

22.6.2020 Nykyaikaisten olympialaisten historia alkaa vuodesta 1896, jolloin Ateenassa järjestettiin ensimmäiset nykyisenkaltaiset kisat. Urheilijoita oli kahdestatoista maasta yhteensä 176 ja kilpailulajeja yhdeksän. Kisojen historia ulottuu Antiikkiin asti mutta välissä oli pitkä tauko. Tänä vuonna piti Tokiossa pitää järjestyksessään 32. kesäolympialaiset mutta koronaepidemian takia kisat siirrettiin ensi vuodeksi. Aikaisemmin olympialaisia ei ole siirretty mutta peruttu on maailmansotien takia kolme kertaa vuosina 1916, 1940 ja 1944. Kun puhutaan tai kirjoitetaan olympialaisista korostuvat erityisesti kisojen urheilutulokset. Isoissa urheilukilpailuissa, joihin kokoontuu valtavasti ihmisiä ympäri maailman tapahtuu kuitenkin kaikenlaista muutakin kuin pelkkiä kilpailuja. Näistä kisoihin liittyvistä sattumuksista ja anekdooteista on argentiinalainen urheilutoimittaja ja tietokirjailija Luciano Wernicke kirjoittanut kirjan Olympialaisten merkillinen historia 1896 – 2016.

14.6.2020 Usein ajatellaan, että sivistyneistöperheissä eletään tasaisesti ja säällisesti, eivätkä intohimot ja kielteiset mieltymykset tai luonteenpiirteet isommin häiritse perheiden elämää. Kun pintaa vähän raaputtaa, löytyy pinnan alta kuitenkin kaikille ihmisille tuttuja asioita; mustasukkaisuutta, perheväkivaltaa, alkoholismia tai suoranaista hulluuteen viittaavaa vainoharhaisuutta. Tämä johtuu varmaankin siitä, että suomalainen sivistyneistö on niin nuorta, korkeintaan kahden tai kolmen sukupolven ikäistä. Melkein kaikkien taustalta löytyy aivan tavallisia maajusseja, puotipuksuja, torppareita tai työläisiä, joihin sivistyneet tavat, jos sellaisia on olemassakaan, eivät ole ehtineet juurtua. Suomalaisen sivistyneistön ajallinen ohuus käy hyvin ilmi professori Kari Tarkiaisen viime syksynä ilmestyneessä valloittavassa omaelämäkerrassa nimeltään Sade puhui latinaa, alaotsakkeena Muisti- ja mielikuvia matkan varrelta. Kirjan on kustantanut Siltala. Kari Tarkiainen koros