Pikkaraisen kirjakammi

Erilaisten arvojen ja yhteiskunnallisten muutosten takia on päiväkoti-ikäisten ja koululaisten monet murheet esillä mediassa ja julkisessa keskustelussa aikaisempaa enemmän. Tuntuu välillä siltä, että lasten aseman parantamiseksi kehitetyt käytännöt ja lainsäädäntökin on kääntynyt lapsia ja heidän vanhempiaan vastaan. Lastensuojeluilmoituksia tehdään toisia kiusatakseen sekä opettajien ja vanhempien välinen viestittelykin demonisoidaan. Ei ole mikään ihme, että lapset, vanhemmat ja kasvattamisen ammattilaiset voivat pahoin. Olemmeko me toimineet suurissa muutoksissa lopulta oikein ja lasten parhaaksi, vai ajattelemmeko sittenkin vain itseämme ja omaa etua? Edellä esitettyihin kysymyksiin löytyy joitakin vastauksia mutta myös herättää uusia kysymyksiä tuore romaani nimeltään Äidin tehtävä. Sen on kirjoittanut Maria Mustranta ja kustantanut WSOY. Vuonna 1976 syntynyt Mustranta on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa mm. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen. Äidin tehtävä on hänen

Vaikka eräkirjallisuudella on tänä päivänä hieman väheksytty maine ja moni pitää koko lajia pelkkänä miesten viihdelukemistona, on sillä hyvinkin syvät ja pitkät juuret. Kansanrunous ja monet kansalliseepokset sisältävät jaksoja, joita voi hyvällä syyllä pitää eräkirjallisuutena. Myös Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä on runsaasti kuvauksia metsästyksestä ja eräelämästä. Pitkistä juurista huolimatta varsinainen eräkirjallisuus Suomessa on reilut sata vuotta vanhaa. Tänään ilmestyy vuosittain useita kymmeniä eräkirjoja ja alan lukuisissa lehdissä julkaistaan eri tekijöiden erätarinoita. Vaikka vuosittain ilmestyvien erätarinoiden kirjo on sekava ja hajanainen, ilmestyy joka vuosi ainakin yksi tämän kirjallisuudenlajin helmi. Mielestäni viime vuonna ilmestyneiden eräkirjojen helmi on nimeltään Kuuralinnun maa. Sen on kirjoittanut Kari Kovalainen ja kustantanut Karisto. Ylikiiminkiläinen vuonna 1963 syntynyt Kovalainen on jo kokenut eräkirjailija. Hän on vuodesta 2007 alkaen julk