Tekstit

Henrik Meinander: Terävää jälkeä Siltala 2021

Maailmalla ja meillä Suomessakin on lukuisia taiteilijapariskuntia, joissa vain toinen on voinut olla taiteilija täysipäiväisesti. Usein tämä puoliso on mies, ei välttämättä omasta halustaan vaan yhteiskunnan paineesta ja kunkin ajan näkemysten takia. Varsinkin lapsiperheen arkea pitää jonkun pyörittää. Lähes aina tuo pyörittäjä on nainen. Harvalla taiteilijapariskunnalla on ollut varaa kotiapulaiseen. Melkein jokaisella pariskunnalla toisen ura on jäänyt toisen jalkoihin. Yksi taiteilijapariskunta vuodesta 1963 vuoteen 1984 oli kirjailija ja piirtäjä Henrik Tikkanen ja kirjailija Märta Tikkanen. Vuonna 1984 kuolleen Henrik Tikkasen työtä käsittelee professori Henrik Meinander kirjassaan Terävää jälkeä, alaotsakkeena Henrik Tikkasen ajankuvia 1967 – 1972. Kirjan on kustantanut Siltala. Meinander kertoo kirjansa alussa miten edellistä kirjaa tehdessään törmäsi lukemattomiin Henrik Tikkasen piirroksiin ja juttuihin puolen vuosisadan takaisissa Helsingin Sanomissa. Hänelle syntyi

Jaana Torninoja-Latvala: Sylvi-Kyllikki Kilpi Into 2021

Suomessakin on useita pitkän kansanedustajauran tehneitä poliitikkoja, jotka eivät koskaan edenneet ministeriksi ja ovat painuneet unholaan. Näin siitä huolimatta, että omana aikanaan he ovat olla paljonkin julkisuudessa. He ovat voineet eduskunnassa vaikuttaa voimakkaasti yhteiskunnan muutokseen mutta silti historia on heidät unohtanut. Ajan kuluminen on armotonta, eikä se aina ole oikeudenmukaista. Yksi nykyään unohdettu kansanedustaja oli Sylvi-Kyllikki Kilpi. Jaana Torninoja Latola on julkaissut hänestä elämäkerran nimeltään yksinkertaisesti Sylvi-Kyllikki Kilpi, alaotsakkeena Matka valtakunnan vaikuttajaksi. Kirjan on kustantanut Into. Sinervon lahjakas sisarussarja on kiinnostanut kirjoittajaa jo pitempään. Hän on julkaissut heistä useita artikkeleita ja vuonna 2017 hän julkaisi elämäkerran Sylvi-Kyllikin pikkusiskosta kirjailija Elvi Sinervosta. Sylvi-Kyllikki Kilpi syntyi vuonna 1899 Alma ja Edvard Sinervon perheeseen. Hän oli perheen esikoinen ja piti tätä asemaa velv

Antti Heikkinen Latu WSOY 2021

Talviolympialaisten alla on herätelty toiveita suomalaisten hiihtäjien pärjäämisestä Pekingin olympialaduilla. Suurimmat odotukset painavat Niskasen sisarusten ja Pärmäkosken hartioita. Meillä Suomessa hiihtokilpailut ovat olleet hyvin suosittuja reilut sata vuotta ja voittajat ovat olleet oman aikansa sankareita. Siitä huolimatta moni menestynyt hiihtäjä on painunut aivan turhaan unhon yöhön. Ennen sotia pohjoismaisia hiihtolajeja harrastettiin vain muutamissa maissa ja naisillekin järjestettiin hiihtokilpailuja. MM-kisoihin naiset pääsivät mukaan vasta vuonna 1954. Antti Heikkinen nostaa yhden unohdetun hiihtäjäsuuruuden esille pienessä mutta koskettavassa romaanissa nimeltään Latu. Kirjan on kustantanut WSOY. Taitavasti rakennettu romaani kertoo nilsiäläisestä hiihdon maailmanamestarista Pauli Pitkäsestä. Tämä Lahden vuoden 1938 ja Zakopanen vuoden 1939 kisojen kolminkertainen maailmanmestari haavoittui talvisodan loppuvaiheissa. Kyseessä on mahdottoman tuotteliaan Antti Hei

Ville Pernaa Pimeä vuosikymmen Siltala 2021

Olen usein kummastellut sitä, miten erilailla me ihmiset koemme jonkin tapahtuman tai ajanjakson. Tietenkin kokemuksiin vaikuttavat ihmisten elämäntilanteet, ikä tai kiinnostus eri asioista mutta yhtäläisyyksistä huolimatta me saatamme kokea asiat eri tavoin. Yksi tänä päivänä paljon erilaisia näkemyksiä nostattava ajanjakso on 1970-luku. Itselleni tuo aika on hyvin tärkeä, sillä vartuin tuolloin aikuiseksi, opiskelin yliopistossa, avioiduin ja tulin ensimmäisen kerran isäksi. Minun kokemukseni ja muistoni tuosta ajasta ovat hyvin valoisat ja innostuneet mutta monet muut muistavat 1970 – luvun äärimmäisen negatiivisena aikana. Oman näkemyksensä 1970 – luvusta Suomessa kertoo dosentti ja Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Ville Pernaa. Häneltä ilmestyi syksyllä kirja nimeltään Pimeä vuosikymmen, alaotsakkeena Suomi 1968 – 1981. Kirjan on kustantanut Siltala. Ville Pernaa on käyttänyt mainiossa kirjassaan tähän asti vaikeasti saatavilla olleita Suojelupoliisin arkistoja sekä Ma

Matti Rönkä Surutalo Gummerus 2021

Perintönä saatavasta omakotitalosta varsinkin syrjäisemmässä Suomessa eli suurimmassa osassa maata, muutamaa kasvukeskusta lukuunottamatta, voi tulla perijälle melkoinen riesa. Näin käy varsinkin silloin, kun perijä itse asuu kasvukeskuksissa, missä asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan. Kuvitelmat perinnön rahallisesta arvosta voivat poiketa todellisuudesta huomattavasti. Ellei itse voi muuttaa perintötaloon, jolloin arvolla ei ole juurikaan merkitystä, isien ja äitien kokoama perintö voi kutistua mitättömäksi. Tällainen perintöjen rahallisen arvon aleneminen näyttää vain voimistuvan. Onneksi perityillä rakennuksilla on myös muuta kuin rahallista arvoa. Kaikkien tv-uutisia katsovien tuntema uutistoimittaja Matti Rönkä on myös merkittävä kirjailija. Häneltä ilmestyi syksyllä yhdestoista romaani nimeltään Surutalo. Kirjan on kustantanut Gummerus. Vuonna 1959 Outokummussa syntynyt Rönkä julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2002 ja tunnetuin hänen luomista hahmoista on yksityisetsivä Vi

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä Otava 2021

Harva tänään ymmärtää kuunnelmien merkitystä 1950- ja 60-luvuilla ihmisille Suomessa. Radioiden määrä kasvoi sodan jälkeen ja niitä myös kuunneltiin. Kevyttä musiikkia tuli radiosta hyvin vähän mutta sieltä tuli uutisten lisäksi paljon hupailuja ja kuunnelmia. Kuunnelmien määrä kasvoi, kun vuonna 1948 pääjohtaja Hella Wuolijoen ajatuksesta perustettiin Radioteatteri. Sitä johti kuolemaansa asti Olavi Paavolainen. Wuolijoen ja Paavolaisen ajatuksena oli kuuntelijoiden sivistäminen. Siinä maailmankirjallisuudesta dramatisoidut kuunnelmat olivat keskeisiä. Tähän työhön tarvittiin hyviä dramaturgeja. Yksi sellainen oli Marja Rankkala. Elämäkertaromaaneilla kunnostautunut Heidi Köngäs julkaisi alkusyksystä Siivet kantapäissä n imisen romaanin, jonka Otava on kustantanut. Romaani kertoo melkein unohdetusta Marja Rankkalasta, joka on tuttu vanhojen kuunnelmien ystäville. Hän työskenteli Radioteatterin dramaturgina ja ohjaajana vuodesta 1951 alkaen ensin freelancerina ja vuodesta 1956 vak

Anitra Komulainen: Punapääoman linnake Siltala 2021

Kaikki 1960-luvulla ja sitä ennen syntyneet itälappilaiset muistavat hyvin Osuusliike Sallan. Sillä oli Itä-Lapissa yli 30 kauppaa, kaksi tavarataloa, ravintoloita ja baareja, leipomo ja teurastamo sekä ainoana osuusliikkeenä koko maassa myös omia linja-autoja. Työntekijöitä oli enimmillään 250. Itsenäisen itälappilaisen työväen osuusliikkeen taru loppui vuonna 1983, kun perustettiin valtakunnallinen Osuuskunta Eka, johon kaikki työväen osuusliikkeet fuusioitiin. Tämä Suomen kolmanneksi suurin yritys kaatui 1990-luvun alkuvuosien lamaan. Ekan raunioille perustettiin yrityssaneerauksen kautta osuuskunta Tradeka, joka toimii yhä. Historiantutkija Anitra Komulainen on kirjoittanut yksiin kansiin työväen osuustoimintaliikkeen historian nimeltään Punapääoman linnake, alaotsakkeena Työväen osuustoiminnan dramaattiset vaiheet. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Markku Kuisma ja sen on kustantanut Siltala. Aikaisemmin työväen osuustoimintaliikkeestä on kirjoitettu kaksikin laajaa ja perusteel