Pikkaraisen kirjakammi

29.9.2019 Muutama viikko sitten professori Anu Kantola ja akatemiatutkija Hanna Kuusela julkaisivat laajan kyselytutkimuksen rikkaitten suomalaisten ajatuksista ja mielipiteistä. Suomen rikkaimman promillen edustajat esittivät nimettöminä mielestäni niin rankkoja mielipiteitä, ettei sellaisia haluaisi edes kuulla vaikutusvaltaisilta ihmisiltä. Hyvinvointivaltion taloudelliselta eliitiltä odottaisi edes jonkinlaista ymmärrystä ja sympatiaa huonompiosaisia kohtaan sekä uskoa demokraattiseen tapaan hallita maata. Valitettavasti tällaiset odotukset osoittautuivat turhiksi. Taloudellinen eliitti on itsekästä ja hyvin oikeistolaista joukkoa, ennen olisi puhuttu taantumuksellisista ihmisistä. Suomalaisen taloudellisen eliitin rankat mielipiteet ja ajatukset tulevat mieleen, kun lukee ranskalaisen kirjailijan ja elokuvaohjaajan Eric Vuillardin pienen kertomuksen nimeltään Päiväkäsky. Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen ja kustantanut Siltala. Vuonna 2017 Päiväkäsky palkittiin Rans

16.9.2019 Ihmisen iästä riippuu kuinka monta kokemusta hänellä on murroiästä. Jokaisella aikuisella on tietenkin kokemus omasta ja sisarten murrosiästä. Jos sinulla on lapsia, niin hekin tulevat tai ovat jo olleet murrosiässä, samoin on lastenlasten kohdalla. Poikkeuksen kokemusten määrässä muodostavat nuorten kanssa työskentelevät. Murrosiän kokemus muuttuu iän myötä. Sen ikävät puolet painuvat unhon yöhön ja pehmenevät. Niistä tulee vertailukohta toisten murrosikäisten kokemuksiin niin hyvässä kuin pahassakin. Joka tapauksessa murrosiässä tapahtuu iso muutos, koska silloin lapsesta kasvaa mies tai nainen. Kirjailija Roope Lipasti kuvaa romaanissaan Jälkikasvukausi murrosiän vaikutuksia perhe-elämään, varsinkin vanhempien muuttuneeseen arkeen. Kirjan on kuvittanut Anton Lipasti ja kustantanut Atena. Vuonna 1970 syntynyt Roope Lipasti on tuottelias kirjailija, joka on julkaissut viime vuosina runsaasti. Kirjojen lisäksi hän kirjoittaa kolumneja ja pitää romaanissa hyödynn

9.9.2019 Historian tutkimattomien komeroiden avaaminen ja kaiveleminen nousee säännöllisin välein julkisuuteen. Yksi historian pimeä ja vähän tutkittu komero on suomalaisten kommunistien kohtalo Neuvostoliitossa. Heti sisällisodan jälkeen ja 1930-luvun alkuvuosina pakeni Neuvostoliittoon n. 50 000 suomalaista, joilla ei ollut elämisen mahdollisuuksia silloisessa kotimaassaan. Heidän lisäkseen erityisesti Neuvosto-Karjalaan tuli vapaaehtoisesti suuri joukko suomalaissiirtolaisia Yhdysvalloista koko maailman talouslaman kourista 1930-luvun alussa. Tänään pidetään varmana, että puolet tulijoista tapettiin Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun jälkipuoliskolla. Tätä synkkää asiaa on tutkittu ns. suojasään vuosina 1950-luvun lopulla ja Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvulla. Kokonaisvaltaista ja perusteellista tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty. Toivottavasti nyt on sen aika. Kaunokirjallisuudessa suomalaisten kohtaloa Neuvostoliitossa on käsitelty monissa romaaneissa ja muistelmi

1.9.2019 Harvoin muistelmien julkaiseminen ja muistelijan kuolema ovat niin lähekkäin kuin kävi kirjailija Matti Mäkelälle. Hänen muistelmansa ilmestyivät kesäkuussa ja kirjailija kuoli elokuun alussa. Matti Mäkelä kirjoitti muistelmiaan kolme vuotta ja sai kesken kirjoittamisen syöpädiagnoosin, jonka ennuste oli huono. Muistelmien nimi on erikoinen, Pitelemätön, alaotsakkeena Matti Mäkelän muistelmat. Kirjan on kustantanut Siltala. Tulkitsen kirjan nimen tarkoittavan sitä, että Matti Mäkelästä olisi tullut kirjailija, vaikka se olisi miten yritetty estää. Matti Mäkelä syntyi Ilmajoelle vuonna 1951 laestadiolaisen saarnamiehen ja pienviljelijän perheeseen. Hän pääsi opiskelemaan vanhempien tahdosta, sillä lapsille piti saada heitä helpompi elämä. Mäkelä kävi oppikoulun Seinäjoella, josta sai valkolakin vuonna 1972. Sen jälkeen hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, koska kirjallisuus ja kirjoittaminen oli kiinnostanut häntä pikkupojasta alkaen. Lopullinen valmis