Pikkaraisen kirjakammi

28.10.2019 Parin viikon päästä tulee kuluneeksi 100 vuotta kirjailija Kalle Päätalon syntymästä.Tämä yli 4 miljoonan painetun kirjan mies on yhä lukijoiden suosiossa, vaikka hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 19 vuotta ja hänen viimeisin romaaninsa ilmestyi vuonna 1998. Päätalon omaelämakerrallinen 26-osainen Iijoki-sarja oli ilmestyessään lukijoiden suosiossa mutta vasta kirjailijan kuoleman jälkeen ovat kirjallisuudentutkijat laajemmin löytäneet Päätalon kirjat. On toki Päätalon tuotantoa tutkittu aikaisemminkin, itsekin tein hänestä opinnäytetyön Tampereen yliopistoon jo vuonna 1977. Tuolloin myös kävin pari kertaa Kirvestiellä Päätaloa tapaamassa. Äsken ilmestyi nuoren kirjailijakollegan Antti Heikkisen teos Kallio-poika, Peilikuvassa Kalle Päätalo. Kirjan on kustantanut Gummerus. Heikkinen kirjoittaa kirjassaan kunnioittavasti: ” Ilman Kalle Päätaloa en olisi koskaan kirjoittanut ainuttakaan kirjaa, tuskin mitään muutakaan, ja maailmankaikkeuden kirjailijakartan ihmis

20.10.2019 Seurakunnat ovat hyviä kesätyöllistäjiä. Monet koululaiset ja opiskelijat ovat hankkineet opiskelurahoja haravoimalla ja hoitamalla kukkaistutuksia hautausmailla pitkin Suomea. Seurakunnat ovat pieniä, eivätkä hautausmaatkaan kovin isoja ole, vaikka olisivatkin vanhoja. Harvalla hautausmaalla on niin paljon vainajia surevia ja muistavia kävijöitä, että heidän takia tarvittaisiin päivittäistä apua surutyössä. Onneksi tässäkin asiassa on yksi poikkeus nimittäin Suomen suurin hautausmaa, Malmilla Helsingissä. Vuonna 2018 Malmin seurakunta palkkasi kesäkuukausien ajaksi pastori Kai Sadinmaan hautausmaapapiksi. Hänen tehtävänä oli kulkea hautausmaalla kohtaamassa siellä olevia ihmisiä. Hän oli läsnä sekä keskusteli halukkaiden kanssa. Sadinmaa kirjasi kokemuksensa Fasebookiin. Näistä postauksista hän on kirjoittanut Kuolleiden kirjan, jonka on kustantanut Into. Kirjan alaotsake on Kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta

13.10.2019 Jos ihminen löytää aivan sattumalta jotakin todella vanhaa ja arvokasta, tuntuu varmasti että sydän pysähtyy tai päinvastoin pulssi kiihtyy tavattomasti. Ajatus alkaa laukata ja mieleen tulee kaikenlaista. Suurin osa meistä varmasti miettisi löydön arvoa ja saataisi kuvitella elävänsä lopun elämänsä rikkaana miehenä tai naisena. Näin ajatteli hetken myös Seppo Saraspää, kun hän vuonna 2003 löysi Inarin Nanguniemestä kallionkolosta mittaamattoman arvokkaita hopeakoruja. Entisenä poliisina hän tiesi, että muinaismuistolain mukaan löydöt kuuluvat valtiolle eivätkä aarteen löytäjälle. Nämä hopea-aarteet ovat tänään meidän kaikkien ihailtavissa Inarissa saamelaismuseo Siidassa. Seppo Saraspää on hyödyntänyt hienolla tavalla tekemäänsä korulöytöä ja kirjoittanut sen ympärille historiallisen romaanin nimeltään Kaulahopeiden taru. Kirjan on kustantanut Karisto. Vuonna 1946 syntynyt Saraspää aloitti kirjailijana vuonna 1984. Hän on tähän mennessä julkaissut parikymmentä teo