Pikkaraisen kirjakammi

24.2.2019 Kahdet valtakunnalliset vaalit on ovella. Vaalikeskusteluun on noussut vahvasti maahanmuutto ja siihen liittyvät asiat, ovatpa perussuomalaiset nostaneet maahanmuuton ykkösteemakseen. He vaativat maahanmuuton voimakasta rajoittamista, koska kaikki Suomen ongelmat johtuvat maahanmuutosta. Etenkin somessa vellova keskustelu on saanut arveluttavia piirteitä ja maahanmuuttajia syytetään melkein kaikesta pahasta, mitä Suomessa tapahtuu. Aivan virallisestikin on alettu vaatia maahanmuuttajilta suomen kielen taitoa heti tänne tultaessa. Samaan aikaan muutamat kunnat ja valtion laitokset ovat nostamassa englannin kielen suomen rinnalle. Näin siitä huolimatta, että englantia äidinkielenään puhuvia on Suomessa vain parikymmentätuhatta. Huomattavasti enemmän Suomessa on viroa ja venäjää äidinkielenään puhuvia mutta kukaan ei ole vaatinut näiden kielien nostamista viralliseen asemaan. Suomen kielestä kiinnostuneiden ja huolestuneiden kannattaa lukea viime syksynä ilmest

17.2.2019 Olen monesti miettinyt juttuja kirjoittaessa, kuinka rehellinen olen ja kerronko omat tuntemukseni kirjasta kaunistelematta ja silottelematta? Uskallanko haukkua teoksen pataluhaksi vai korostanko sen hyviä puolia ja vaikenen samalla huonoista puolista? Oma ratkaisuni on jättää juttu kokonaan kirjoittamatta, jos joudun liikaa korostamaan puutteita. Tietenkin sekin on kannanotto mutta sopii minulle. Kirjailija Harry Salmenniemi on uudessa Siltalan kustantamassa novellikokoelmassa Delfiinimeditaatio ja muita novelleja valinnut toisen tien. Hän kirjoittaa mitään kaihtamatta myös maailman huonoista puolista, oikeastaan hän korostaa niitä. Vuonna 1983 syntynyt Salmenniemi on yksi suomalaisen kirjallisuuden toivoista ja uudistajista. Hän on julkaissut kuusi runokokoelmaa ja kaksi novellikokoelmaa. Hän sai Kalevi Jäntin palkinnon toisesta runokokoelmasta Texas, sakset. Harry Salmenniemi leikittelee lukijoilla ja näiden reaktioilla. Osa novellikokoelman kirjoituksista lä

10.2.2019 Tiedetään, että runot ja runoilijat uudistavat kieltä, kun he panevat lukijansa uusien sanojen tai sanojen uusien merkitysten eteen. Lukijat joutuvat luopumaan vanhoista käsityksistään ja parhaimmillaan löytävät jotakin aivan uutta ja ennenkokematonta. Mutta koska ihminen käyttää kieltä myös ajatellessaan, vaikuttavat runoilijat myös ihmisten ajatuksiin. Tätä puolta runoilijan työssä ei tule aina ajatelleeksi. Vuonna 1976 syntynyt helsinkiläinen Aki Salmela on jo kokenut runoilija ja suomentaja. Vuonna 2004 alkaneella kirjailijaurallaan hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa ja suomentanut monen runoilijan tekstejä. Salmelan aivan tuore kahdeksas kokoelma on nimeltään Eläimen varjo. Kirjan on kustantanut Tammi ja sen kauniit ja monenlaisia ajatuksia herättävät kannet on suunnitellut Laura Lyytinen. Aki Salmela on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla ja Ylen Tanssiva karhu -palkinnolla. On heti todettava, että Aki Salmelan Eläimen varjo on painava ja monipuolin

3.2.2019 Kun puhutaan vanhuspalvelun tilasta Suomessa ja syytetään aiheellisesti alalle rynnänneitä yhtiöitä kermankuorinnasta ja surkeasta hoidosta, on yksi muutos jäänyt vähälle huomiolle. Kyse on digitalisaatiosta, jonka piti ratkaista kaikki ongelmat. Sen piti helpottaa kaikkien elämää ja korvata töitä, jotka hoituisivat melkein itsestään. Digitalisaation avulla ihmisten piti selviytyä arjesta omin päin ja sen piti vapauttaa ihmisiä rutiinitöistä tärkeämpiin tehtäviin kuten hoivatöihin. Valitettavasti kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä. Mutta miksi asiat menivät vikaan? Pekka Vahvanen on kirjoittanut kirjan digitalisaation varjopuolista. Se on nimeltään Kone kaikkivaltias, alaotsakkeena Kuinka digitalisaatio tuhoaa kaiken meille arvokkaan. Kirjan on kustantanut Atena. Pekka Vanhanen on kirjoittanut kolumneja eri lehtiin ja juontanut TV 1:n Perjantai-ohjelmaa. Hän tunnustautuu konservatiiviksi, joka nuorempana kannatti uusliberalismia. Kone kaikkivaltias on syntynyt