Pikkaraisen kirjakammi

Vangitseminen ilman syytä ja vielä pitkäksi aikaa on varmasti ihmiselle hyvin traumaattinen kokemus. Jos sinut eristetään läheisistäsi, etkä voi ottaa heihin yhteyttä, se vain pahentaa tilannetta. Varmasti koet pelkoa, kauhua ja hätää, jos et voi mitenkään vaikuttaa asemaasi. Jos sinut vangitsee kieltäsi osaamattomat, etkä ymmärrä heidän puheitaan, hätä ja kauhu vain kasvavat. Edellä kuvatulla tavalla kävi viime sotien aikaan sadoille Suomen ja Neuvostoliiton rajan lähellä asuville monissa paikoin pitkää itärajaa. Useimmat pidätetyistä palautettiin Suomeen rauhan tultua mutta muutamat joutuivat olemaan vangittuina hyvinkin pitkään. Yksi vangituista ja neljätoista vuotta pakkotyövankina ollut oli Martta Piilikangas. Hänet vangittiin talvisodan aikana ja Suomeen hän pääsi palkaamaan 26. syyskuuta 1956. Marrta Piilikangas kirjoitti tai saneli kokemuksistaan kirjan Pakkotyövankina Siperiassa 1939 – 1956 vuonna 1957. Nyt tuosta kirjasta on otettu uusi painos nimellä Martta Piili Kohtalona

21.6.2021 Henkirikokset ja varsinkin selvittämättömät henkirikokset ovat aina kiehtoneet ihmisten mieliä. Kenties koetaan niin, että ihmisen elämän päättyminen murhaan tai tappoon on sellainen asia, jonka syyllinen pitää ehdottomasti saada selville. Ellei näin käy ja mitä kauemmin tutkimukset kestävät sitä suuremmaksi ihmisten mielenkiinto asiaan kasvaa. Tiedotusvälineet kertovat asiasta yhä enemmän ja kaikenlaiset huhut lisääntyvät. Selvittämätön rikos saattaa saada tolkuttomat mittasuhteet ja karata käsistä kokonaan. Suomessa on yli 60 vuoden takaa neljä selvittämätöntä henkirikosta, jotka nousevat vieläkin usein julkisuuteen. Vuonna 1953 murhattiin Kyllikki Saari Isojoella, 1955 Elli Immo Kemissä, 1959 Tulilahdessa tehtiin kaksoismurha ja 1960 Bodominjärvellä murhattiin kolme nuorta. Tunnetuin ja eniten huomiota herättänyt on Kyllikki Saaren murha, josta kertova kirja ilmestyi äsken. Historiantutkija Teemu Keskisarja julkaisi WSOY:n kustantamana kirjan nimeltään Kyllikki Saar