Pikkaraisen kirjakammi

Tuskin kenenkään muun iskelmasanoittajan kappaleita soi radiossa joka päivä, vaikka tekijän kuolemasta on kulunut melkein 60 vuotta. Kukaan alan ihmisistä ei nauti niin varauksetonta arvonantoa kuin hän. Kaikki iskelmien tai suomalaisen rockin sanoittajat sanovat olevansa velkaa hänelle. Näin ovat sanoneet myös hänen jälkeensä tulleet mutta jo edesmenneet tekijät. Tämä vuonna 1965 vain 51-vuotiaana kuollut sanoittajamestari on tietenkin Reino Helismaa. Äsken ilmestyi Liken kustantamana Timo Kalevi Forssin kirjoittama Reino Helismaan elämäkerta. Se on nimeltään Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä. Vuonna 1967 syntynyt Forss on muusikko ja lauluntekijä mutta paremmin hänet tunnetaan tietokirjailijana. Hän on kirjoittanut suomalaisesta tangosta ja poliittisesta laululiikkeestä. Suurimman suosion Forss sai vuonna 2017 ilmestyneestä Gösta Sundqvistin elämäkerrasta, josta otettiin useita painoksia. Reino Helismaa alunperin Helenius syntyi 12.7.2013 Helsingissä. H

Perinteisten kirjojen myynnin laskiessa ja sähköisten kirjojen määrän kasvaessa on alettu puhua novellin kriisistä. Julkaistujen novelleiden määrä vähenee ja harvaa kokoelmaa myydään edes yhden painoksen verran. Novelli on kuitenkin monelle kirjailijalle tärkeä varsinkin uran alussa. Finlandia-palkituista kirjailijoista moni on aloittanut novellikokoelmalla. On kirjallisuuden kannalta kohtalokasta, jos novellikokoelmien kustantamista vähennetään tai niistä luovuttaisiin kokonaan. Jo toisen novellikokoelmansa julkaisi loppukesästä Marko Järvikallas. Se on nimeltään Sano jotakin kaunista ja sen on kustantanut Siltala. Vuonna 1970 syntynyt Järvikallas on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän on kirjoittanut ja ohjannut useita näytelmiä sekä näyttämölle että sähköisiin medioihin. Hänen näytelmiään on käännetty ja esitetty useissa eri maissa. Viime vuonna ilmestynyt ensimmäinen novellikokoelma sai innostuneen vastaanoton. Novellikokoelma Sano jotakin kaunista sisältää kymmene

Rakentaminen ja varsinkin sen suunnittelu eli arkkitehtuuri on ollut hyvin miehinen ala. Se on sitä vieläkin, vaikka suurin osa valmistuvista arkkitehdeistä on tänään naisia. Koska isot rakennukset jäävät meidän kaikkien nähtäviksi pitkäksi aikaa, saa rakennusten suunnittelija paistatella julkisuudessa pitkään. Heidän ympärille saatetaan rakentaa myyttejä ja heidät peitetään ihailulla. Suurin suomalaisen arkkitehtuurin myytti on tietenkin akateemikko Alvar Aalto, jonka palvonta ja yksityisyyden suojelu on saanut valtavat mittasuhteet ja maksanut paljon rahaa. Vähitellen Alvar Aallon myytti on alkanut rapistua mutta yhä monet pitävät pyhäinhäväistyksenä hänen töittensä ja hänen persoonansa arvostelua. Uusin yritys myytin murtamiseksi on Jari Järvelän tuore elämäkertaromaani nimeltään Aino A. Siinä Alvar Aallon myytin kimppuun käydään satiirin keinoin ja huumorihan on kaikkein vaarallisinta. Järvelä tarkastelee Alvar ja Aino Aallon töitä ja elämää Ainon näkemänä ja kokemana. Kirjan

Sanojen kuluttaminen ja kuluttaja merkitys on ajan kuluessa muuttunut. Tunnettu taloustietäjä John Maynard Keynes päätteli, että kuluttaminen kasvaa tulojen kasvaessa mutta kuluttamisen osuus ihmisen tuloista pienenee samanaikaisesti. Suomessa ovat kansalaisia kasvattaneet kuluttamiseen osuustoimintaliike ja Martat jo viime vuosisadan alusta alkaen. Tuolloin erityisesti kulutustavaroiden vähyys ja tulojen pienuus vaikuttivat kuluttamiseen ja vaati melkoista kekseliäisyyttä selvitä arjesta. 1960-luvulta alkaen monet taloustieteilijät kannustivat ihmisiä kuluttamaan mahdollisimman paljon, jotta talouden pyörät pyörisivät kiivaasti. Kun maailman ihmisten varallisuus on kasvanut voimakkaasti viimeisten 50 vuoden aikana, ovat monet tahot alkaneet puhua turhasta kuluttamisesta. Tällaista puhetta ovat lisänneet luonnonvarojen ehtyminen ja yhä useamman ihmisen myöntämä ilmastonmuutos. Vuonna 1987 syntynyt puhumisen ammattilainen, toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurèn on eri yhteyksi