Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia WSOY 2021
Henkirikokset ja varsinkin selvittämättömät henkirikokset ovat aina kiehtoneet ihmisten mieliä. Kenties koetaan niin, että ihmisen elämän päättyminen murhaan tai tappoon on sellainen asia, jonka syyllinen pitää ehdottomasti saada selville. Ellei näin käy ja mitä kauemmin tutkimukset kestävät sitä suuremmaksi ihmisten mielenkiinto asiaan kasvaa. Tiedotusvälineet kertovat asiasta yhä enemmän ja kaikenlaiset huhut lisääntyvät. Selvittämätön rikos saattaa saada tolkuttomat mittasuhteet ja karata käsistä kokonaan.
Suomessa on yli 60 vuoden takaa neljä selvittämätöntä henkirikosta, jotka nousevat vieläkin usein julkisuuteen. Vuonna 1953 murhattiin Kyllikki Saari Isojoella, 1955 Elli Immo Kemissä, 1959 Tulilahdessa tehtiin kaksoismurha ja 1960 Bodominjärvellä murhattiin kolme nuorta. Tunnetuin ja eniten huomiota herättänyt on Kyllikki Saaren murha, josta kertova kirja ilmestyi äsken.
Historiantutkija Teemu Keskisarja julkaisi WSOY:n kustantamana kirjan nimeltään Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Keskisarja on hyvin tuottelias tutkija ja kirjoittaja. Hän on julkaissut vuodesta 2006 alkaen 17 omaa teosta ja osallistunut moniin kokoomateoksiin toimittajana ja kirjoittajana. Hän onkin arvostellut muita tutkijoita laiskuudesta julkaista, kun nämä vain tutkivat kammioissaan, eivätkä julkaise tutkimuksiaan kirjoina. Kaikki tutkijat eivät ole kirjoittajina yhtä sujuvasanaisia kuin Teemu Keskisarja.
Kyllikki Saari todennäköisesti murhattiin 17. toukokuuta 1953 kuukausi minun syntymäni jälkeen. Hän oli tulossa kotiinsa myöhään illalla hartaustilaisuudesta polkupyörällä, kun hän katosi. Seuraavana päivänä hänen vanhempansa ilmoittivat katoamisesta poliisille ja 20. toukokuuta aloitettiin hänen etsintänsä. Ne eivät tuottaneet tulosta, Kyllikkiä tai hänen pölkupyöräänsä ei löydetty. Vasta 22. heinäkuuta löydettiin polkupyörä suokuoppaan upotettuna. Vaikka etsintöjä lisättiin ja laajennettiin, löydettiin Kyllikki Saaren ruumis suohaudasta vasta 11. lokakuuta. Melkein viisi kuukautta kestäneet tutkimukset ja niiden saama suuri julkisuus johtivat Kyllikki Saaren massiivisiin hautajaisiin 25. lokakuuta. Saattoväkeä arvellaan olleen Isojoen kirkolla 25 000 henkeä.
Kyllikki Saaren murhatutkimukset olivat poikkeuksellisen suuret ja niistä kertyi tutkimusaineistoa kymmeniätuhansia sivuja. Myöhemmissä tutkimuksissa on selvinnyt, että poliisitutkinnassa tehtiin alkeellisia virheitä. Aluksi tutkimusta tekivät paikalliset poliisit, jotka taitamattomina hävittivät tutkimusaineistoa ja sotkivat mahdollista rikospaikkaa. Kuvaava esimerkki taitamattomuudesta on suokuopasta löytynyt polkupyörä. joka ensin perusteellisesti puhdistettiin mudasta ennenkuin vähäinen tutkinta tehtiin. Polkupyörää ei koskaan tutkittu kunnolla vaan se annettiin Kyllikin vanhemmille. Hyväkuntoinen polkupyörä oli tuolloin arvotavaraa.
Kyllikki Saaren murhatutkimukset lopetettiin virallisesti elokuussa 1956. Poliisilla oli useita epäiltyjä mutta yksikään tutkimuslinja ei johtanut pitäviin todisteisiin. Jälkikäteen on todettu monta kertaa, että poliisilla oli tekijä todennäköisesti tiedossa mutta tekninen näyttö syyllisyydestä puuttui. Selvittämätön Kyllikki Saaren murha on eräänlainen tahra kansakunnan muistissa, johon on tartuttu sekä tieteellisin että kaunokirjallisin keinoin lukuisia kertoja.
Teemu Keskisarjan kirja Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia ei kerro pelkästään itse veriteosta ja sen selvittelystä vaan myös ajasta ennen ja jälkeen itse veriteon. Keskisarja sijoittaa tapahtumat mikrohistorialliseen viitekehykseen, mikä saattaa monesta nykyihmisestä tuntua oudolta. Hän kirjoittaa mielestäni ranskalaisten annalistien tapaan ja käyttää sosiologisia, psykologisia ja maantieteen tutkimusmenetelmiä. Näin rakentuu kuva sodanjälkeisen ajan ihmisten ajattelutavasta ja elämästä. Kun tästä ajasta katsoo tapahtumia melkein 70 vuotta sitten, moni asia tuntuu vieraalta. Harvalle nykyihmiselle tuon ajan uskonnollisuus ja siveys puhumattakaan seksuaalisuuden peittämisestä ja sen häpeämisestä on tuttua saati ymmärrettävää. Muutos ihmisten ajattelutavoissa on ollut valtava.
Teemu Keskisarja on tutkinut paljon seksuaalisuutta ja veritekoja, mihin uusin kirja on suoraa jatkumoa. Teemu Keskisarja ei sano kirjassaan, kuka murhasi Kyllikki Saaren mutta kirjan lukija saa varmuuden tekijästä. Keskisarjan uusinta kirjaa lukee kuin romaania, jonka juoni on tiedossa. Hänen kirjoitustapansa tempaa lukijan mukaansa. Kyseessä ei ole paperinmakuinen historiateos vaan taitavasti kirjoitettu reportaasi tai romaani.
Juha Pikkarainen
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista