Janne Saarikivi Suomen kieli ja mieli Teos 2018

24.2.2019

Kahdet valtakunnalliset vaalit on ovella. Vaalikeskusteluun on noussut vahvasti maahanmuutto ja siihen liittyvät asiat, ovatpa perussuomalaiset nostaneet maahanmuuton ykkösteemakseen. He vaativat maahanmuuton voimakasta rajoittamista, koska kaikki Suomen ongelmat johtuvat maahanmuutosta. Etenkin somessa vellova keskustelu on saanut arveluttavia piirteitä ja maahanmuuttajia syytetään melkein kaikesta pahasta, mitä Suomessa tapahtuu.

Aivan virallisestikin on alettu vaatia maahanmuuttajilta suomen kielen taitoa heti tänne tultaessa. Samaan aikaan muutamat kunnat ja valtion laitokset ovat nostamassa englannin kielen suomen rinnalle. Näin siitä huolimatta, että englantia äidinkielenään puhuvia on Suomessa vain parikymmentätuhatta. Huomattavasti enemmän Suomessa on viroa ja venäjää äidinkielenään puhuvia mutta kukaan ei ole vaatinut näiden kielien nostamista viralliseen asemaan.

Suomen kielestä kiinnostuneiden ja huolestuneiden kannattaa lukea viime syksynä ilmestynyt Janne Saarikiven kirja Suomen kieli ja mieli. Kirjan on kustantanut Teos. Vuonna 1973 syntynyt Saarikivi toimii Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina. Hän on myös ahkera kolumnisti eri medioissa.

Saarikivi kirjoittaa kirjansa aluksi, ettei kyse ole tieteellisestä tutkimuksesta vaan tieteellispohjaisesta pitkästä esseensä. Kirja on jaettu neljään laajaan lukuun, joista ensimmäisessä tarkastellaan Suomen kielen syntyä sekä erilaisia suomalaisuuden kliseitä. Toisessa luvussa Saarikivi tarkastelee kielten eroja ja mitä kielet kertovat ihmisistä ja kulttuuritraditioista. Kolmannessa luvussa, jota Saarikivi pitää kirjansa ytimenä, verrataan suomen kieltä naapurimaisen kieliin. Neljännessä luvussa Saarikivi kertoo omasta menneisyydestään ja siitä miten elää suomen kielen muodostamassa kuplassa kenties viimeisen sukupolven edustajana.

On sanottava, että Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli on tärkeä kirja. Kuitenkin sen lukemista vaikeutti lukujen pituus ja asiapaljous. Saarikivi on jakanut pitkät lukunsa osiin pienillä valokuvilla mutta parempi olisi käyttää väliotsikoita. Kun lukija ei voi jakaa lukuja pienempiin osiin, hän läkähtyy asiapaljouteen.

Puhuttaessa Suomen kielen uhkasta hävitä, ei aina ajatella kielemme kokoa. Meitä on n. 5.2 miljoonaa ja puhujien määrällä laskien olemme sijalla 97 maailman vajaan 7000 kielen joukossa. Kielen säilymisen kannalta keskeistä on kielen käyttö. Esimerkiksi uiguurin kieleltä puhuu 7 miljoonaa ihmistä mutta muuta käyttöä sillä ei ole. Itä-Turkestanissa tai Kiinassa ei ole uiguurin kieltä käyttäviä ministeriöitä tai korkeampia oppilaitoksia päivittäisistä tv- tai radiosarjoista puhumattakaan. Uiguurin kieli ei ole työväline kuten pienempi suomi. Suomea tuotetaan erilaisiin tarkoituksiin satoja kertoja enemmän kuin uiguuria. Tässä mielessä suomella ei ole hätää.

Suomen kielen historia on kuitenkin lyhyt. Osa sanoista on tuhansien vuosien takaa mutta suomea on kirjoitettu vasta vajaat 500 vuotta. Varsinainen sysäys kielemme kehittymiselle nykyiseen muotoon ja asemaan alkoi vajaat 200 vuotta sitten. Muutama innostunut suurmiehemme alkoi tietoisesti opiskella ja käyttää suomea, vaikka heidän äidinkielensä oli ruotsi. Ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja ilmestyi 1858 ja romaani, Seitsemän veljestä 1870.

Janne Saarikivi on huolissaan nimenomaan yliopistojen kielenkäytön muutoksista. Helsingin yliopiston uusista väitöskirjoista suurin osa on englanninkielisiä ja yliopiston opetuskin muuttuu vauhdilla englanninkieliseksi. Jos korkein tieteellinen taho väheksyy omaa kieltään, ei hyvää seuraa. Englannin kielen invaasio johtuu Saarikiven mielestä yliopistojen keskinäisestä kilpailusta. Opetusministeriö on pakottanut yliopistot kilpaílemaan saamastaan rahoituksesta ja yksi kilpailun seurauksista on suomen kielen aseman huonontuminen.

Janne Saarikivi on aidosti huolissaan Suomen kielen asemasta. Moni maamme saavutus on oman kielen ansiota. Jos omasta kielestä luovutaan, ovat seuraukset vain huonoja. Saarikiven mielestä päätökset englannin kielen osuuden lisäämisestä yliopistoissa ja ylioppilaskirjoituksissa voivat johtaa mainion koulujärjestelmämme alasajoon, eikä siitä hyödy kukaan. Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli saa mielestäni lukijan oikeasti arvostamaan omaa kieltään. Pelkästään senkin takia kirjaan kannattaa tutustua.

Juha Pikkarainen