Kai Sadinmaa Kuolleiden kirja Into 2019

20.10.2019

Seurakunnat ovat hyviä kesätyöllistäjiä. Monet koululaiset ja opiskelijat ovat hankkineet opiskelurahoja haravoimalla ja hoitamalla kukkaistutuksia hautausmailla pitkin Suomea. Seurakunnat ovat pieniä, eivätkä hautausmaatkaan kovin isoja ole, vaikka olisivatkin vanhoja. Harvalla hautausmaalla on niin paljon vainajia surevia ja muistavia kävijöitä, että heidän takia tarvittaisiin päivittäistä apua surutyössä. Onneksi tässäkin asiassa on yksi poikkeus nimittäin Suomen suurin hautausmaa, Malmilla Helsingissä.

Vuonna 2018 Malmin seurakunta palkkasi kesäkuukausien ajaksi pastori Kai Sadinmaan hautausmaapapiksi. Hänen tehtävänä oli kulkea hautausmaalla kohtaamassa siellä olevia ihmisiä. Hän oli läsnä sekä keskusteli halukkaiden kanssa. Sadinmaa kirjasi kokemuksensa Fasebookiin. Näistä postauksista hän on kirjoittanut Kuolleiden kirjan, jonka on kustantanut Into. Kirjan alaotsake on Kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista. Kirjan kauniita ja puhuttelevat kannet on tehnyt Perttu Lämsä. Kai Sadinmaa on aikaisemmin kirjoittanut kaksi kirjaa ja kuunnelman sekä pitänyt radikaaleja aamuhartauksia radiossa.

Kuolleiden kirja on mainio opaskirjanen Malmin hautausmaasta. Kirjan kansien sisäpuolelle on painettu kaksi karttaa. Kirjan etupuolella on kartta, johon on sijoitettu 40 hautaa, joihin on haudattu tunnettuja ja monella tapaa merkittäviä ihmisiä. Kirjan takapuolella on kartta, johon on sijoitettu hautausmaalla kasvavat erikoiset puut sekä eri väreillä näytetyt erilaisista puista muodostuneet puukujanteet. Kuolleiden kirjan karttojen avulla jokainen hautausmaalla kävijä löytää varmasti jotakin itselleen uutta. Karttaa tarvitaan, koska Malmin hautausmaa on todella suuri, 65 hehtaaria. Sinne mahtuisi sata täysimittaista jalkapallokenttää. Ilman karttaa on lähes mahdoton löytää jotakin tiettyä hautaa tai ainakin sen löytäminen vie aikaa.

Malmin hautausmaa perustettiin vuonna 1895 vähäväkisten hautausmaaksi. Hietaniemen hautausmaa toisella puolella Helsinkiä oli rikkaampia ihmisiä varten. Hietaniemen vähitellen täyttyessä myös parempiosaisten vainajat ovat saaneet leposijansa Malmilta 1920-luvulta alkaen. Koska tiet Malmin hautausmaalle olivat aluksi huonoja, rakennettiin sinne parin kilometrin mittainen pistoraide. Vainajat tuotiin Malmille junalla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Vainajien mukana junalla pääsi myös saattoväki, sillä ruumisvaunujen lisäksi junassa oli kaksi henkilövaunua. Junaliikenne Malmille lopetettiin vuonna 1954. Vuonna 1896 rakennetussa asemarakennuksessa on nykyisin hautausmaan toimisto ja ratapihan paikalla on autojen parkkipaikka.

Kai Sadinmaa on kirjoittanut Kuolleiden kirjaan kaikkiaan 19 lukua, jotka voi lukea erillisinä esseinä. Näiden lisäksi kirjassa on Sadinmaan ottamia ja keräämiä valokuvia. Kirjan luvuissa käsitellään tunnettuja Malmilta leposijansa saaneita henkilöitä ja tarkastellaan heidän elämäänsä monelta eri kantilta. Sadinmaa myös palaa kirjan myöhemmissä luvuissa jo aikaisemmin tarkasteltuihin henkilöihin ja täydentää näin heidän henkilökuvaansa. Sadinmaa tarkastelee mm. sellaisia henkilöitä, joiden haudan luulisi olevan Hietaniemen taiteilijakukkulalla. Tällaisia ovat Tauno Palo, Ansa Ikonen ja Kauko Helovirta. Tarinansa saavat myös kevyen musiikin Sadinmäen ja minunkin mielestä parhaat laulajat Olavi Virta ja Laila Kinnunen sekä Tapio Rautavaara.

Vaikka tunnen hyvin Malmille 8.2.1942 haudatun Arndt Pekurisen karun kohtalon, en silti voi yhä olla ihmettelemättä militaristisen Suomen tolkutonta ja raukkamaista suhtautumista tähän tavalliseen työmieheen, jolla oli vankkumaton rauhantahto ja luja maailmankatsomus. Pekurinen oli totaalikieltäytyjä aikana, jona militarismi oli kovassa kurssissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Pekurinen oli kieltäytymisessään ehdoton ja tätä ehdottomuutta ei Suomen armeija hyväksynyt. Hänet puettiin monta kertaa väkisin armeijan vetimiin mutta joka kerta, myös teloitusta edeltävänä kertana, Pekurinen piti päänsä ja riisui sotilaspuvun. Satuttavasti Sadinmäki siteeraa kirjassaan Pekurisen ystävää Tauno Tammea, joka näki siunaustilaisuudessa Pekurisen ruumiilla olevan siviilivaatteet yllä. ” Arndt, Sinä voitit sittenkin! Nyt ei ole enää mitään väliä sillä seikalla, miten Sinulle täällä ajallisessa elämässä kävi. Sinä voitit.”

Kai Sadinmaan Kuolleiden kirja on kunnianosoitus Suomen suurimmalle hautausmaalle haudatuille ja myös siellä työskenteleville ihmisille. Sadinmaa osaa pappina kunnioittaa vainajia ja asettaa sanansa kauniisti. Kuolleiden kirja on hyvä opaskirja, jos haluaa tutustua tähän kauniiseen ja rauhalliseen paikkaan, jolla on paljon kerrottavaa jokaiselle ihmiselle.

Juha Pikkarainen