Teemu Keskisarja Murhanenkeli Siltala 2019

29.3.2020

Elämme hyvin poikkeuksellista aikaa, kun väkirikkain osa Suomea on eristetty ja kaikkia yli 70-vuotiaita sekä riskiryhmiin kuuluvia kehotetaan pysymään kotonaan.. Muitakin pyydetään välttämään lähikontaktia. Muualla maailmassa on otettu käyttöön vieläkin jyrkempiä toimenpiteitä. Vertailukohdat vastaavanlaisiin aikoihin löytyvät kaukaa historiasta ja liittyvät nälkävuosiin tai sota-aikoihin. Koronavirukseen menehtyneiden määrää emme vielä tiedä. Toivottavasti tehdyt rajoitukset pitävät uhrien määrän mahdollisimman alhaalla.

Historiankirjoituksessa poikkeusolot, sodat ja suurmiehet ovat saaneet ison roolin. Siihen on yksinkertainen selitys. Tavallisen ihmisen arjesta on hyvin vähän asiakirjoja, saati että arjen kulkua voisi seurata muusta kuin muistitiedosta. Sen me kaikki tiedämme epäluotettavaksi lähteeksi. Historiantutkija Teemu Keskisarja syyttääkin itseään ja muitakin laiskuudesta tai ainakin helpomman tien valitsemisesta. Hän kirjoittaa tuoreimman kirjansa jälkisanoissa, että viimeisen sadan vuoden tutkimista houkuttaa lähteiden helppous.

Teemu Keskisarja julkaisi viime syksynä Siltalan kustantamana historiateoksen Murhanenkeli, alaotsakkeena Suuren Pohjan sodan ihmisten historia. Kirjan nimi on vanhaa kieltä ja tarkoittaa sotaa, ruttoa tai sielun moraalikatoa. Kyseessä on erittäin tuotteliaan historian popularosoijan 15. painettu teos. Näiden lisäksi Keskisarja on kirjoittanut kirjoja työryhmän jäsenenä, luennoinut erilaisissa tilaisuuksissa sekä tehnyt radio- ja tv-ohjelmia.

Ruotsi, jonka osana Suomi oli, soti melkein koko 1600-luvun ja kohosi Pohjois-Euroopan suurvallaksi. Itämeri oli melkein Ruotsin sisämeri. Kun 15-vuotias Kaarle Xll tuli maan hallitsijaksi vuonna 1697, katsoivat aikaisempien sotien häviäjävaltiot hetkensä koittaneen ja aloittivat valmistelun sodasta Ruotsia vastaan. Tämä useista pienemmistä sodista koostunut Suuri Pohjan sota jatkui eri puolilla Eurooppaa Ukrainasta Itämeren piiriin ja Atlannin rannalle Norjaan kaikkiaan 21 vuotta vuosina 1700 – 1721. Suomea koski sodan lisäksi vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha, jolloin sen alue pieneni melkein nykyisen itärajamme mukaiseksi.

Teemu Keskisarja kirjoittaa, että Suuren Pohjan sodan armeijaan lähti Suomesta n.

60 000 miestä. Heistä osa karkasi takaisin kotiin ja rauhan tultua palasi 1500. Näiden lisäksi palasi sotavankeudesta vuosien kuluessa muutama tuhat miestä. Keskisarjan arvion mukaan pitkälti yli 40 000 suomalaista sotilasta sai surmansa. Suomalaisia siviilejä on arveltu tapetun runsaat 10 000. Yhteensä suomalaisia kuoli yli 50 000. Kuolleiden suhde väestön määrään tarkoittaisi sitä, että kolmessa sodassa 1900-luvulla olisi kuollut yli miljoona ihmistä. Todellisuudessa kuolleita oli 125 000 . Keskisarja kirjoittaa, että uhrien määrällä laskien Suuri Pohjan sota oli suurensuuri, väestöhistorialliselta loveltaan talvisota oli siihen verrattuna melkein lumisota.

Pelkästään uhrien määrää ajatellen tuntuu vähintään oudolta, kuinka vähän Suurta Pohjan sotaa on tutkittu tavallisten suomalaisten sotilaiden näkökulmasta. Eniten on tutkittu ns. isovihan aikaa 1713 – 1721, jolloin venäläiset miehittivät Suomea. Valitettavasti tuo tutkimus on suurelta osin hyvin yksipuolista ja korostaa vihamielistä suhtautumista Venäjään yleensä.

Kuten Teemu Keskisarja jo kirjansa alaotsakkeessa korostaa, hän haluaa kirjoittaa nimenomaan ihmisten historiaa. Vaikka Suuri Pohjan sota kohteli suomalaisia julmasti ja tuhoisasti, mahtuu mukaan myös kertomuksia sitkeistä suomalaisista. Marketta Puusti piestiin isovihan aikaan ensimmäisellä kerralla henkihieveriin, hänen miehensä ja osa lapsista tapettiin. Toisella kerralla hänet taas piestiin ja sokaistiin tulisella kynttilän talilla. Hän kuitenkin pääsi pakenemaan Ruotsiin, mistä lopulta palasi yhden poikansa isännöimälle tilalle. Marketta Puusti kuoli vasta vuonna 1770 94-vuotiaana. Hän oli sitkeä eukko.

Teemu Keskisarjan Murhanenkeli on aiheeltaan rankkaa luettavaa. 300 vuotta sitten sota tappoi paljon suomalaisia mutta vielä enemmän sotilaita tappoivat taudit. Joitakin lukijoita saattaa häiritä Keskisarjan käyttämä kieli, jossa vaihtelevat vanhat sanonnat ja termit nykykielen sanojen kanssa. Keskisarja vie myös joitakin nykyajan asenteita menneisyyteen mutta käyttää näitä asenteita vain tekstinsä elävöittämiseen, ei itse tapahtumien kulun selvittämiseen. En tiedä lohduttaako ketään tänä koronaviruksen aikana se, että joskus ovat asiat olleet paljon huonommin kuin nyt mutta siitäkin on selvitty.

Juha Pikkarainen