Milla Peltonen Erakot Into 2020

15.3.2020

Näin koronaviruksen jyllätessä joka puolella maailmaa erakkous olisi pelkästään hyvä asia. Kun olisi ihan itsekseen, ei sairastuisi tautiin eikä myöskään levittäisi sitä eteenpäin. Meille juroille suomalaisille erakkona eläminen sopii muutenkin. Ei tarvitse turhaan höpöttää small talkia ja kehua toisen kaunista olemusta tai kamppeita, eikä ainakaan sanoa toisen olevan edustava. Erakkona saa jurottaa omissa oloissaan ja huolehtia vain itsestään. Useimmat meistä ovat ainakin kuulleet oman paikkakuntansa erakoista erilaisia juttuja. Kuinka paikkansa pitäviä nämä jutut ovat, onkin oma tarinansa.

Kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Milla Peltonen on uusimmassa teoksessaan perehtynyt suomalaiseen erakkouteen. Kirja on nimeltään Erakot, alaotsakkeena Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita. Kirjan on kustantanut Into. Peltosen edellinen teos vuodelta 2016 käsitteli Hannu Salamaa ja hänen kirjallista tuotantoaan.

Kuten Milla Peltonen kirjansa esipuheessa kirjoittaa suomalaisessa kirjallisuudessa on käsitelty erakkona elämistä yllättävän paljon. Jo Seitsemässä veljeksessä Aleksis Kivi kirjoitti veljekset erakoiksi Impivaaraan kymmeneksi vuodeksi. Kiven kuvaus oikeastaan ihannoi poikien erakkoutta ja elämää järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Yleinen käsitys erakoista ja erakkoudesta on hyvin romanttinen, vaikka esimerkiksi Lapin kullankaivajaerakoiden elämä oli fyysisesti kovaa ja vaati myös pitkää henkistä pinnaa.

Milla Peltosen kirja koostuu johdannon lisäksi kahdeksasta luvusta, joissa käsitellään erilaisia erakkoja ja heidän elämäänsä. Ensimmäisessä luvussa Peltonen kirjoittaa Lapin kultamaisen erakoista. Salamyhkäisyyden takia kullankaivuuseen kuuluu jonkinlainen erakkous. Ennen konekaivuuta mahdollisesti löydetty kulta haluttiin piilottaa muiden katseilta, ettei vain samalle paikalle tulisi muita kaivajia. Toisaalta kultamaiden syrjäisyys teki kaivajista väkisin erakkoja. Kun mentiin kauas erämaahan, sieltä ei tultu maalikyliin kuin välttämättömien tarpeiden hakuun. Kesällä kulkijoita saattoi käydä ja osa kultamiehistä oli hyvin puheliaita pienessä maistissa.

Peltosen tarinoiden erakoissa on hyvin erilaisia persoonia. Mukana on mm. kuvataiteilija, entinen kampaaja ja nykyinen omavaraistilallinen sekä ortodoksisen uskonsa varassa elävä osa-aikamunkki. Vuosina 1933 – 2016 elänyt kuvataiteilija Klaus Backberg eli Enontekiön Kultakurun kämpällä yli 40 vuotta välillä ympäri vuoden mutta vanhemmiten hän oli Helsingissä kovimmat talvikuukaudet. Hän oli opiskellut arkkitehdiksi mutta opinnot jäivät kesken. Lisäksi hän opiskeli maalaustaidetta sekä Suomessa että perittyjen varojen turvin myös ulkomailla. Klaus Backberg piti kaikkiaan 16 taidenäyttelyä Helsingin Bulevardilla olevassa taidesalongissa. Hänen töitään on useiden museoiden kokoelmissa. Backberg oli siisti ja tarkka erakko, jonka tekemät puupinotkin olivat kuin luotilangalla vedettyjä. Viimeisen kerran hän lähti Kultakurusta syksyllä 2015.

Kirjan ehkä erikoisin erakkotarina kertoo Marketta Hornista. Tämä tohtorisnainen elää yksin Saarijärven Luojankukkarossa. Horn asui perheineen Luxemburgissa vuosina 1979 – 1983 ja eli luksuselämää. Hänen miehensä lensi töissään yksityiskoneella pitkin maailmaa ja Marketta hoiti lapsia. Perhe muutti Suomeen ja Marketta innostui kunnallispolitiikasta vihreissä. Mies ei kestänyt Marketan yhä lisääntyvää ekologisuutta ja he erosivat nuorimman tyttären lakkiaisten jälkeen vuonna 1994. Tämän jälkeen Marketta veti vaihtoehtoyhteisöä Ähtärissä vuosituhannen vaihteessa useita vuosia mutta hän väsyi. Erilaisten ekohankkeiden parissa vietettyjen vuosien jälkeen Marketta Horn hankki vuonna 2013 Luojankukkaron, missä hän on asunut siitä asti. Hän elää nykyään äärimmäisen vaatimattomasti. Marketta Horn on aktiivinen netissä ja pitää luentoja elämäntavastaan. Hänen idoleitaan ovat Henry Thoreau ja Pentti Linkola.

Milla Peltosen kertomukset on kirjoitettu hyvin. Hän on perehtynyt asiaan ja on saanut vielä elossa olevat erakkonsa aukeamaan elämäntavastaa. Peltonen ei ota kantaa kuvaamiensa henkilöiden näkemyksiin tai erakkoutensa perusteisiin. Lukijan itseäni muutamien ratkaisut huvittavat ja tuntuvat lähes järjettömiltä mutta omapa on asiansa. Milla Peltosen kirjasta Erakot saa hyvän kuvan suomalaisista erakoista. Syitä erakkouteen on monia, eikä erakkoudesta löydy kovin monia yhteisiä piirteitä.

Juha Pikkarainen