Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista Siltala 2021


Perinteisten kirjojen myynnin laskiessa ja sähköisten kirjojen määrän kasvaessa on alettu puhua novellin kriisistä. Julkaistujen novelleiden määrä vähenee ja harvaa kokoelmaa myydään edes yhden painoksen verran. Novelli on kuitenkin monelle kirjailijalle tärkeä varsinkin uran alussa. Finlandia-palkituista kirjailijoista moni on aloittanut novellikokoelmalla. On kirjallisuuden kannalta kohtalokasta, jos novellikokoelmien kustantamista vähennetään tai niistä luovuttaisiin kokonaan.

Jo toisen novellikokoelmansa julkaisi loppukesästä Marko Järvikallas. Se on nimeltään Sano jotakin kaunista ja sen on kustantanut Siltala. Vuonna 1970 syntynyt Järvikallas on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän on kirjoittanut ja ohjannut useita näytelmiä sekä näyttämölle että sähköisiin medioihin. Hänen näytelmiään on käännetty ja esitetty useissa eri maissa. Viime vuonna ilmestynyt ensimmäinen novellikokoelma sai innostuneen vastaanoton.

Novellikokoelma Sano jotakin kaunista sisältää kymmenen novellia, joiden pituus vaihtelee reilusta kymmenestä yli neljäänkymmeneen sivuun. Järvikallaan novellien henkilöt elävät muutostilanteessa, vaikka muutoksen laatua tai luonnetta ei suoraan kerrota. Parisuhde on voinut päättyä tai lapsi lähtee kotoa, eikä yksinjäänyt oikein tajua tapahtunutta ja sen takia menettää otteensa elämästä. Elämäntilanteen muutos voi suistaa elämän totutuilta raiteilta kuten novellissa Alkukantaisia aavistuksia.

Poika on palannut kotiinsa ja linnottautuu entiseen huoneeseensa. Hän vain makaa sängyssään ja äitikin jo hermostuu. Lopulta viikon kuluttua poika nousee ja menee suihkuun. Tämän jälkeen hän pyytää, että saisi asua vanhassa kodissaan vähän aikaa. Vähitellen poika virkistyy mutta entisestä tyttöystävästä Pihlasta ei puhuta mitään. Poika lähtee viikonlopuksi vaeltamaan mutta hänestä ei kuulu mitään muutamaan päivään. Lopulta poika soittaa äidille saaneensa työpaikan ja aikoo asua kaverinsa luona. Nyt äidin elämä on sekaisin, kun hetkeksi kotiin palannut poika ei olekkaan enää läsnä. Lukija miettii, oliko äidin elämä ennen pojan paluuta raiteillaan?

Ihmisille tarjotaan rooleja ja malleja. Jos oma elämä ei tunnu hyvältä, voi elää toisen elämää kuten kertoja novellissa Kaikki on taas hyvin. Kaksospuoli Saana kuolee yllättäin Ranskassa. Vainajan hakeminen ja hautajaisjärjestelyt lankeavat kaksosista toiselle, joka on novellin kertoja. Saanan hautajaiset pidetään ja Saanan asunnossa muistellaan vainajaa. Asunnon tyhjentäminen ja myyminen jää kertojan tehtäväksi. Hän kuitenkin tykästyy Saanan asuntoon ja tavaroihin. Melkein huomaamatta kertoja alkaa pukeutua Saanan vaatteisiin ja leikkaa tukkansakin Saanan tavoin. Velipoika alkaa epäillä kertojaa kaksoiselämästä mutta tyytyy keksittyihin selityksiin. Kuinka kauan elämä toisena voi jatkua ja miten lopulta käy? Järvikallas kuvaa mielestäni novellissa sitä, miten pinnallisia ja päälleliimattuja ihmisten esittämät roolit voivat olla. Tunnemmeko me edes läheisemme niin hyvin, että voimme esiintyä toisena paljastumatta? Hyvin kirjoitettu ja koko ajan kehittyvä tarina on taidokasta työtä.

Kokoelman aloittavassa novellissa Naapurit kerrotaan pariskunnasta, joka hankkii koiranpennun. Koira on varsinainen tuholainen, eikä pysy sille päivänajaksi rajatussa keittiössä. Pariskunta ei käsitä, miten koira pääsee pois keittiöstä ja hankkii sen takia valvontakameran. Pian selviää koiran kekseliäisyys mutta pariskunta ihastuu valvontakameraan niin paljon, että sellaisia hankitaan kotiin useita. Niiden lähettämää kuvaa voi seurata omasta kännykästä. Naapurissa asuu nuoripari, johon koiran isännät tutustuvat. Heidät kutsutaan vierailulle, eikä valvontakameroista kerrota mitään. Erilaisin tekosyin naapureita pyydetään avuksi ulkoiluttamaan koiraa ja pieniin puuhiin silloin kun isäntäperhe ei ole itse kotona. Valvontakamerasta sitten katsellaan miten naapuri käyttäytyy, kun he itse eivät ole paikalla. Mihin naapureiden tarkkailu lopulta johtaa?

Marko Järvikallaksen novellikokoelma Sano jotakin kaunista kuvaa tämän päivän maailmaa tarkasti. Maailman säröt ja kummallisuudet kuten yletön valvonta ovat elävästi läsnä. Novellit eivät ole perinteisiä juonikertomuksia vaan tarinoita elämän taitekohdista, jossa ihmisen on vaikea olla oma itsensä. Mieluummin hän tarttuu uuteen rooliin, istui se tai ei. Muutos on kuitenkin totta, emmekä me itse voi siihen vaikuttaa oli muutos hyväksi tai pahaksi.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jouko Aaltonen Agit-Prop Lauluja utopiasta SKS 2020

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021