Antti Tuuri: Sotaan syylliset Otava 1994

15.11.1994

Paras kirjallisuus puhuu aina suurista ja perustavanlaatuisista asioista. Itse tarina voi olla pieni ja vähäpätöinen mutta ihmisen elämän perusarvoista voi silläkin tapaa kertoa. Monesti on niin, että pieni ja yksinkertainen tarina koskettaa syvemmin kuin maailmoja syleilevät isot jutut.

Antti Tuuri on yksi suomalaisista suosikkikirjailijoistani. Viisikymppisenä hän on kirjoittanut julmetun tuotannon romaaneja, novelleja, näytelmiä ja erilaisia dokumentteja. Hänen uusin, aivan äskettäin ilmestynyt, romaaninsa on nimeltään Sotaan syylliset. Se kertoo ajallisesti pitkän tarinan, joka alkaa viime sodista ja päättyy presidentinvaaleihin viime keväänä. Romaanissa kerrotaan kahdesta elämän isosta perusarvosta, rehellisyys ja syyllisyys. Romaania voi pitää tämän päivän ihmisille tarkoitettuna moraliteettina.

Veikko on eläkkeellä oleva paperi-insinööri, joka joutui nuorukaisena sotaan. Hänen vävynsä Mauri odottaa oikeudenkäyntiä toimistaan pankin hallintoelimissä ja yrittää keplotella omaisuuttaan turvaan. Maurin miniä tekee lisensiaattityötä, johon sotasyyllisyysoikeudenkäynti liittyy. Keskeisen osan romaanissa saa kuitenkin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja sitä edeltävien tapahtumien kuvaus.

Lehtikirjoitusten mukaan Antti Tuuri on tutkinut kirjaansa varten arkistoja Moskovaa myöten. Hänen mielestä arkistot kätkevät sisäänsä vielä monta yllätystä mutta liian pitkälle meneviä kuvitelmia ja arvailuja ei oletettujen salaisuuksien perusteella kannata tehdä. Monelle Sotaan syylliset -romaanin lukijalle saattavat pitkät ja yksityiskohtaiset referaatit valvontakomission ajan Suomen poliittisista kiemuroista käydä raskaaksi lukea. Näin siitä huolimatta, että Antti Tuuri on taitava dokumentaristi, joka saa menneet tapahtumat elämään ihan oikeasti. On myönnettävä, että välillä pitkästyin itsekin.

Kuten sanoin Sotaan syylliset -romaania voi pitää nykyihmisille tarkoitettuna moraliteettina. Tuuri kirjoittaa arvon- ja kunnianpalautusta Suomen sota-ajan poliitikoille, jotka joutuivat äärettömässä paineessa tekemään ratkaisuja, jotka eivät olleet jälkikäteen ajateltuna kansakunnan kannalta huonoja. Nämä kunnian miehet tuomittiin pakon edessä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vankilaan. Tuomiot perustuivat rauhansopimukseen mutta olivat suomalaisten oikeudentajun ja oikeuskäytännön vastaisia. Nämä tuomiot oli pakko langettaa mutta ne jättivät jälkeensä trauman, minkä takia oikeita suhteita Suomen ja Neuvostoliiton välille ei voitu koskaan rakentaa. Antti Tuurin mielestä on kyse rehellisyydestä, epärehellisyys tuhoaa moraalin.

Kaikkein kiintoisinta Antti Tuurin uusimmassa romaanissa on sotasyyllisyysoikeudenkäynnin epärehellisyyden ja 1980-luvun talousrikosten rinnastaminen. Tuuri pitää suurimpana syyllisenä julmettuihin talousrikoksiin presidentti Mauno Koivistoa. Hän armahti muutamat vankilaan tuomitut talousrikolliset ja esti omilla lausunnoillaan laajemmat tutkimukset. Jos valtakunnan korkein virkamies, joka on vielä kansan valitsema, suhtautuu miljardien talousrikoksiin vähätellen, ei ole ihme että kansakunnan moraali pettää. Jos valvontakomissio ja Zdanov tuhosivat toimillaan mahdollisuudet Suomen ja Neuvostoliiton oikeille suhteille niin presidentti Koivisto omilla toimillaan tai toimimattomuudellaan antoi mahdollisuuden kymmenien miljardien rosvoukselle ja talouden moraalin rappiolle.

Antti Tuurin uusin romaani Sotaan syylliset herättää varmasti keskustelua elämän perusarvoista. Älkää kuulijani pelästykö kirjan pitkiä ja yksityiskohtaisia referaatteja sodan jälkeisestä politiikanteosta. Lukekaa kirja, se panee jokaisen ajattelemaan, mikä on hyvä kaamoksen painaessa päälle.

Yleisradion hallintoneuvosto on tehnyt päätöksensä kansanedustajaehdokkaiden vaalikaranteenista. Tuon päätöksen takia joudun lopettamaan nämä viikottaiset radiopakinani, valitettavasti. Tapaamme Lapin Radiossa ja Radio Perämeressä kevättalvella eduskuntavaalien jälkeen. Kuulemiin.

Juha Pikkarainen