Arja Tiainen: Onnen ylkämies, murheen morsian WSOY 1994
16.8.1994
Rakkaus on kummallinen ja
monimutkainen asia. Kaikki sitä haluavat ja kaipaavat mutta moni
ihminen jää silti sitä paitsi. Runoilijat ovat aina runoilleet
rakkaudesta ja ylistäneet sen riemuja, vaikka maailma ympärillämme
meinaisi romahtaa. Arja Tiainen on tunnettu ja tunnustettu runoilija,
jota on aina pidetty hieman ronskina ja omapäisenä. Hänen uusin,
yhdeksäs, runokokoelmansa on nimeltään Onnen ylkämies, murheen
morsian. Tiainen kirjoittaa taas kerran tästä ajasta ja
rakkaudesta. Voiko tänä karmeana aikana, jolloin sotia käydään
pitkin Eurooppaa ja vanhat kulissit romahtavat, puhua rakkaudesta ja
siihen uppoutumisesta niin että kaikki ympärillä oleva unohtuu?
Arja Tiainen on koko
runoilijauransa ajan ollut äänekäs naisten oikeuksien puolustaja.
Hänen mielestään naisella on oikeus menetellä myös rakkaudessa
miesten tapaan eli poimia marjan sieltä ja toisen täältä. Mutta
tekevätkö miehetkään todellisuudessa niin? Arja Tiainen ei
varmasti ole koskaan pysähtynyt miettimään moista pikkuasiaa.
Uusimmassa kokoelmassaan
Onnen ylkämies, murheen morsian Arja Tiainen syyttää meitä miehiä
siitä, että oikean rakkauden esteenä on se, ettei nainen saa olla
liian etevä ja näyttävä vaan me miehet haemme vain harmaita
hiirulaisia salin perältä. Pitäneekö tuokaan paikkaansa? Ainakin
minä olen tyytyväinen, kun vaimoni kohentaa ulkonäköään ja on
näyttävän näköinen. Uskon monen muunkin miehet kokevan aivan
samoin.
Tässä naisasiassa Arja
Tiainen on uusimmassa kokoelmassaan ristiriitainen. Kokoelmansa
alussa hän syyttää meitä miehiä alistamisesta mutta myöhemmin
hän kehottaa rakkaintaan olemaan pomo, joka ei ikinä suostu edes
keskustelemaan tasa-arvosta. Onko tämä sitten sitä sokeaa
rakkautta, johon sairastuessa kaikki muu ympärillä unohtuu?
Rakkauden ohella kirjoitta
Arja Tiainen ympäröivästä maailmasta. Hän kyselee, onko meidän
otettava aina kaikkeen kantaa vai voimmeko elää vain omissa
oloissamme? Tuo kysymys on vaikea monille 1960- ja 1970-luvun
ihmisille, jotka tottuivat ottamaan kaikkeen kantaa ja pyrkivät
muuttamaan maailmaa paremmaksi.
Nyt maailma on muuttunut
mutta ei varmasti vain paremmaksi. Kaikista asioista päättäminen
on vapaaehtoisesti luovutettu pahalle rahalle, jolla ei ole
isänmaata. Se on kaiken kontrollin ulottumattomissa. Ehkä on niin,
että silloin kun kaikki menee oikein huonosti, niin me vain haluamme
tuijottaa omaan napaamme tai rakkainta silmiin ja unohtaa koko
ympäröivän maailman. Mutta uskokaa minua, se on hyvin vaarallista.
Aina on niitä, jotka vähät välittävät muista ja tavoittelevat
vain omaa etua ja kunniaa. Heitä on jotenkin valvottava.
Joka tapauksessa Arja
Tiaisen uusin runokokoelma Onnen ylkämies, murheen morsian on
virkistävää luettavaa kaikille. Toisi se ärsyttää mutta
toisille se saattaa antaa voimia.
Mutta siitä rakkaudesta
vielä. Vaimolleni ja minulle tämä päivä on tärkeä. 20 vuotta
sitten kävimme pormestari Suitialan toimistossa todistajien
läsnäollessa ja avioiduimme. Yhteinen elämä on tarjonnut
monenlaisia yllätyksiä ja varmasti se tarjoaa niitä jatkossakin.
Rakkaudella ja keskinäisellä luottamuksella ongelmistakin on
selvitty. Maailma muuttuu Eevaseni mutta olkoon jäljellä jotakin
ikuista, vaikkapa se rakkaus.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti