Arto Paasilinna: Volomari Volotisen ensimmäinen vaimo ynnä muuta vanhaa tavaraa WSOY 1994

30.8.1994


Huumorilla on hyvin merkittävä asema kaikenlaisissa yhteisöissä. Jokaisessa perheessä kehittyy omanlaisensa huumori, josta naapurit ja tuttavat eivät aina ole perillä. Perheen uudet jäsenet vähitellen oppivat ja omaksuvat tuon huumorin. Toivottavasti tuo perheiden sisäinen huumori on hyväntahtoista, ettei sen varjolla alisteta tai nolata perheen jäseniä varsinkaan niitä pienimpiä.

Vastaavasti jokaisessa työyhteisössä kehittyy omanlaisensa huumori. Kaikissa työyhteisöissä on omat tosikkonsa, humoristinsa ja tietysti ne hiljaiset kuuntelijat, jotka monesti ovatkin varsinaisia huumorimiehiä. Heidän sanansa osuvat aina kohdalleen, silloin harvoin kun he jotakin lohkaisevat. Työyhteisöjen huumoria hallitsee usein seksuaalisuus, etenkin silloin kun porukan keski-ikä on korkea. Ehkä se on niin, että siitä on puhuttava mistä on puute tai kun ei muuhun kykene on siitä edes puhuttava.

Tämän hetken suomalaisen kirjallisuuden luetuin humoristi on miljoonan kirjan mies Arto Paasilinna. Jo parinkymmenen vuoden ajan joka syksy on ilmestynyt uusi, enemmän tai vähemmän onnistunut humoristinen romaani. Tämäkään alkava syksy ei tee poikkeusta, sillä aivan äsken ilmestyi Arto Paasilinnan 21. kirja nimeltään Volomari Volotisen ensimmäinen vaimo ynnä muuta vanhaa tavaraa. Tämä romaani on tavanomainen, ei millään tavalla yllättävä Arto Paasilinnan romaani. Kaikki tuntuu jo moneen kertaan luetulta ja nauretulta mutta kyllä monet juonen käänteet silti naurattavat, vaikka kuinka yrittäisi olla totinen.

Romaanin päähenkilö Volomari Volotinen syntyi vuonna 1942 hämäläisen peltisepän perheeseen. Onnellinen ja peltisiä esineitä täynnä oleva lapsuus päättyy Helsingin olympialaisten jälkeen, kun alivakuutettu peltisepänverstas palaa poroksi. Isä kuolee suruun ja perhe hajoaa. Tarmokas täti kouluttaa Volomarin ja tämä muuttaa Helsinkiin lakia lukemaan 1960-luvun alussa. Opiskelun ohella Volomari alkaa myydä vakuutuksia niitä tarvitseville.

Kodinperintönä Volomari Volotiselle on jäänyt palava himo kaikkeen vanhaan tavaraan. Vaiherikkaan vakuutusmiehen työn ohella Volomari kerää mitä eriskummallisempia esineitä ympäri maailmaa. Hänen kokoelmansa ensimmäinen esine on verstaan tulipalossa säästynyt vanhan esi-isänsä hakkapeliitta Stepan Volotisen suukapula. Sitä on käytetty silloin, kun vanhalta hakkapeliitalta jouduttiin amputoimaan oikea jalka elävältä Kroneburgin linna vallatessa.



Parhaimmillaan humoristina Arto Paasilinna on aina ollut keksiessään erikoisia nimiä ja esineitä sekä niiden käyttötarkoituksia. Volomari Volotisen eriskummallinen historiallinen kokoelma karttuu vuosien saatossa monenlaisilla esineillä kuten; marsalkka Mannerheimin vanhoilla tekohampailla, Tarzanin elikkä Johnny Weissmyllerin uimahousuilla, Ranskan vallankumouksen ajan giljotiinilla tai maailman vanhimmilla vitunkarvoilla. Kunkin tavaran hankkiminen on oma erillinen tarinansa, jotka kirjailija sitoo Volotisen avulla löysästi yhteen.

Kaikille Arto Paasilinnan tarinoiden ystäville on taas tiedossa riemukas kolmituntinen Volomari Volotisen ja tämän vanhojen tavaroiden kokoelman parissa. Suosittelen tai en, luette te kumminkin.

Juha Pikkarainen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Timo Leskelä (toim.) Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta Tammi 2008

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994