Jaakko Salo(toim.): Sellaista elämä on Tammi 1993

19.7.1994

Me lappilaiset usein ajattelemme, ettei muualla Suomessa ole mitään eritysiä luonnonähtävyyksiä. Mikään ei mielestämme vedä vertoja Lapin jylhille tuntureille tai vuolaille joillemme. Minä, syntyperäinen lappilainen, kuitenkin yllätyin totisesti etelän reissullamme, kun kävimme vaimoni syntymäkunnassa Laukaalla tutustumassa paikalliseen luonnonnähtävyyteen Hitonhautaan. Missään en ole nähnyt vastaavaa! Keskisuomalaisessa korvessa on kenties jääkaudella syntynyt rotko, joka on syvimmillään ehkä 50 metriä syvä ja parikymmentä metriä leveä aivan jyrkkäseinäinen jylhä luonnon nähtävyys.

Oli melko hulppea tunne kurkistaa rotkon reunalta ja yrittää varjella tyttäriä putoamasta rotkon syvyyteen. Jos olisin yksin ollut reissussa, olisin varmasti katsellut pitkään tätä luonnonnähtävyyttä. Isänä kuitenkin pelkäsin kamalasti, etteivät rakkaat tyttäreni vain putoaisi alas, vaikka johan nämä itsekin osasivat varoa. Tyttäret kävivät rotkon pohjallakin alakautta ja otettiin valokuvia asiasta todisteeksi.

Aivan varmasti menemme Hitonhaudalle toistekin. Silloin vain otamme eväät mukaan ja paremmat jalkineet, jotta saatamme tutustua tarkemmin rotkon ainutlaatuiseen luontoon. Hitonhaudassa kasvaa lukuisia muualla harvoin esiintyviä kasveja ja paikalliset ihmiset väittävät, että siellä on jäätä vielä heinäkuussa. Sen aion joskus käydä tarkastamassa.

Reissussa ollessa tulee kuunneltua autossa radiota ja kasetteja, koska ajaessa ei oikein voi muutakaan tehdä. Suomalaisen iskelmän ja rockin parhaiden sanoittajien kappaleet ovat omia suosikkejani. Olavi Virta ja Hector soivat usein etelän reissulla. Yksi luettavaksi varaamistani kirjoista oli Juha Vainio Sellaista elämä on. Kirjan on toimittanut Jaakko Salo.

Olen aina pitänyt monista Juha Vainion sanoituksista mutta koskaan en ole tykännyt hänestä esiintyjänä. Ehkä yksi syy tähän on se, etten koskaan ole pitänyt tekoreippaudesta tai tavasta, jolla Junnu esiintyessään yritti olla hauska, vaikkei sitä todellisuudessa ollutkaan.

Ennen kuin luin Salon toimittaman Sellaista elämä on, minulla oli vakaa käsitys, ettei Junnu itse esittänyt parhaita tekstejään vaan kirjoitti ne muille. Mielessäni oli laulut Kolmatta linjaa takaisin, Hyvää huomenta Suomi, Rööperiin ja Ystävän laulu. Kun luin kirjaa, huomasin, että olen aina pitänyt lauluista Vanha salakuljettaja Laitinen, Albatrossi ja Yksinäinen saarnipuu, jotka Junnu itse esittää. Joten vastenmielisyyteni syy ei löydy muusta kuin siitä, ettei Juha Vainio ollut mieleiseni säveltäjä tai hän laulujensa esittäjänä valitsi säveltäjänsä väärin.

Kun luin Juha Vainion sanoituksia kirjasta Sellaista elämä on, huomasin taas kerran kuinka sävellykset usein vääristävät tekstiä. Varmasti jokaiselle on käynyt niin, että kymmeniä kertoja kuultu laulu ei olekaan sama, kun tekstin lukee. Jokin olennainen osa laulusta on kuultu tai ymmärretty väärin. Sävellys on häirinnyt tai haitannut tekstin perille menoa. Vasta luettuna laulu ns. kolahtaa. Tunne on aika häijy.

Joka tapauksessa kun lukee Juha Vainion laulujen tekstejä, on jokaisen myönnettävä, että hän oli etevä ja taidokas tekstintekijä. Hänen riiminsä osuvat kohdalleen ja aivan pienissä ja arkisissakin tapahtumissa Junnu osasi kuvata elämää suurempia asioita. On jotenkin sääli, että hänen elämänsä katkesi kesken luovan tekstintekemisen vaiheen. Meiltä kaikilta jäi kuulematta, mitä Juha Vainio olisi kirjoittanut vanhana ja kaiken kokeneena. Siitäkin huolimatta hänen tekstinsä elävät varmasti pitkään suomalaisten sydämissä.

Lukekaapa kuulijani hyvin tuntemienne laulujen tekstejä kirjan sivuilta. Ehkä koette yllättäviä elämyksiä kuten minä koin lukiessani Jaakko Salon toimittamaa kirjaa Juha Vainio Sellaista elämä on.

Juha Pikkarainen