Matti Hyvärinen: Viimeiset taistot Vastapaino 1994

23.8.1994

Väitöskirja on tieteellisen työn perusopinnäyte. Väitöskirjan tehnyt ja hyväksyttävästi työstään väitellyt saa oman tieteenalansa tohtorin arvon. Vaikka väitöskirjan tekeminen osoittaa tekijänsä kykyä käyttää tieteellistä apparaattia ja kykyä itsenäiseen tieteentekemiseen, sanotaan väitöskirjan tekemisen vaativan eniten hyviä istumalihaksia ja pitkäjännitteisyyttä.

Väitöskirjoja on hyvin monenlaisia. Suurin osa niistä keskittyy oman tieteenalansa pieneen yksityiskohtaan, jota tarkastellaan uudenlaisesta näkökulmasta. Nämä väitöskirjat kiinnostavat vain alan ihmisiä jos niitäkään. Vuosittain valmistuu muutama väitöskirja, joka herättää laajempaa keskustelua.

Yksi tänä vuonna hyväksytyistä ja keskustelua herättäneistä väitöskirjoista on Matti Hyvärisen Tampereen yliopistossa hyväksytty työ Viimeiset taistot. Väitöskirjan on kustantanut Vastapaino. Hyvärisen tutkimuskohteena on 1970-luvun Sosialistinen Opiskelijaliitto, SOL, ja siinä mukana olleet ihmiset. Hyvärisen tutkimus perustuu taistolaisten opiskelijaliikkeen aktivistien haastatteluihin ja onhan tutkimuksen tekijällä itselläänkin hyvä käsitys SOL:sta, koska hän oli liikkeen johtohenkilöitä kymmenen vuoden ajan.

1970-luku herättää tänäänkin, 20 vuotta myöhemmin, voimakasta keskustelua. Toiset ovat jyrkästi sitä mieltä, että tuolloin haluttiin ajaa kaikki yhteiskunnallinen keskustelu yhteen muottiin, joka valettiin Neuvostoliiton ja tämän suomalaisten vasallien toimesta. Näiden mielestä soraääniä ei sallittu. Toisten mielestä taas juuri 1970-luvulla kaikista asioista keskusteltiin ja kaikkiin yhteiskunnallisiin asioihin perehdyttiin erityisen hyvin. Näiden ihmisten mielen täytti valtava innostus ja usko paremmasta huomisesta.

Taistolaisella SOL:lla oli hieno mutta kovin lyhyt historia. Tuhannet opiskelijat ympäri maata pitivät opintokerhoja, erilaisia kokouksia ja suuria joukkotapahtumia, joissa intoa nostatettiin. Tunnelma erilaisissa joukkotapahtumissa oli ikimuistoinen ja lähenteli hurmosta. Itse opiskelin 1970-luvulla Tampereen yliopistossa ja olin tuon opiskelijaliikkeen liepeillä. Koskaan en liittynyt SOL:oon vaan toimin Nuorisoliitossa. Joka tapauksessa se into mikä 1970-luvun taistolaisessa opiskelijanuorisossa vallitsi painui ikuisesti myös minun mieleeni. Varmasti monella mukana olleella oli vilpittömästi sellainen tunne, että minä itse osallistun konkreettisesti maailman muuttamiseen paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Matti Hyvärisen mielestä taistolaista opiskelijaliikettä elävöitti politiikan likaisuudesta vapautetun poltiikan mahtava utopia. Taistolaisen opiskelijaliikkeen keskuudessa vallitsi suunnaton ja vilpitön usko siihen, että silloinen poliittinen oppositio oli viaton ja uhri. Tämä uhri sai viattomuudessaan tehdä mitä vain, koska se oli oikeassa. Näin vilpittomästi uskottiin.

Mutta mitä tuosta uljaasta opiskelijaliikkeestä jäi lopulta käteen? Uutta politiikkaa ja uudenlaisia poliitikkoja ei syntynyt vaan pikemminkin monet opiskelijaliikkeen aktivistit ovat lopullisesti kääntäneet selkänsä politiikalle ja järjestötoiminnalle. SOL kasvatti suuren määrän järjestöjyriä, joilla ei ollut elämää järjestöelämän ulkopuolella. Yhtään merkittävää valtakunnan tason poliitikkoa ei SOL:on piiristä noussut. Voi sanoa, että vallankumous söi lapsensa.

Vaikka Matti Hyvärisen tekemät johtopäätökset ovat monen mukana olleen mielestä ristiriitaisia, kannattaa hänen väitöskirjaansa Viimeiset taistot silti tutustua. Ehkä sen avulla voi lopettaa itsesyytökset ja politiikka alkaa uudelleen kiinnostaa. Nyt jos koskaan uusille politiikan ilmiöille ja uudenlaiselle politiikalle on oiva tilaus. Niin synkkää aikaa me nyt elämme.

Juha Pikkarainen