Paavo Haavikko: Tyrannin ylistys WSOY 1994
9.8.1994
Reissussa oleminen on
mukavaa ja varsinkin semmoisessa reissussa, jossa ei kuuntele radiota
tai lue lehtiä ollenkaan. Viisi päivää metsässä tietämättä
mitään siitä mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu virkistää
kummasti. Kaiken huomionsa voi kiinnittää huomionsa voi kiinnittää
metsän ja veden eläjiin ja saattaa ihan rauhassa vain istuskella
ja katsella joen juoksua ja miettiä ihan omiaan. Jossain kaukana
oleva kova maailma ei häiritse mitenkään.
Kun reissusta palaa
kotiin, peseytyy perusteellisesti ja käy saunassa sekä syö jotakin
hyvää ja ravitsevaa, on aika tutustua saapuneeseen postiin. Ensin
erittelen sanomalehdet erilleen nimikkeittäin ja panen ne
ilmestymisjärjestykseen. Sitten erittelen muut lehdet ja tietysti
laskut ja muun postin. Tämän jälkeen koittaa mukava hetki, jolloin
alan lukea sanomalehtiä. Suomen ja maailman isot ja pienet uutiset
soljuvat rauhallisesti silmieni editse. Erilaisten uutisten merkitys
muuttuu, kun niistä saa tiedon vasta jälkikäteen. Tärkein aines
seuloutuu erilleen ja tarpeeton kuona ja sensaatiot valuvat pois.
Omasta poissaolostani huolimatta maailma on edelleen ennallaan.
Intohimoiselle uutisten lukijalle ja kuuntelijalle viikon metsäreissu
ilman lehtiä ja radiota tekee vain hyvää.
Vähän samanlainen
kokemus kuin viikon metsäreissun jälkeen sanomalehtiä lukiessa, on
hyvin tuntemansa kirjailijan koottujen teosten lukeminen. Kootut
teokset painetaan teosten ilmestymisjärjestyksessä. Osa teoksista
on tuttuja mutta osa jo unohtuneita kuten uutisetkin vanhetessaan.
Paavo Haavikko on yksi
suomalaisista kirjailijoista, jonka koko tuotanto on julkaistu moneen
kertaan erilaisina valikoituina ja koottuina teoksina. WSOY on aivan
äsken julkaissut kolmannen osan Haavikon runoja nimeltään Tyrannin
ylistys, Runot 1970 – 1981. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Runot 1949
– 1966 ja Runot 1984 – 1992.
Tyrannin ylistys sisältää
neljän 1970-luvulla ilmestyneen runokokoelman runot ja valikoiman
runoja muutamista muista teoksista. 1970-luku oli UKK:n yksinvallan
voimakkainta aikaa, eikä tarvitse paljoa miettiä kuka on tuo
tyranni, jolle kirjassa jaetaan ylistystä. Siteerasihan UKK monessa
puhessaankin Paavo Haavikon tekstejä. Varmasti hän tunnisti niistä
itsensä. Paavo Haavikko kirjoitti myös haamukirjoittajana UKK:n
muistelmia.
1970-luvun runoissaan
Paavo Haavikko innostui myös Kalevalasta ja Bysantista. Hän kehitti
jopa oman teoriansa Sammosta. Haavikon Sampo oli Bysantista
varastettu rahanväärennyskone. Pisimmälle Sampo-ajatuksiaan
Haavikko kehitteli vasta tv:ssa uusintana nähdyssä Rauta-ajassa.
Kaikki nuo ajatukset olivat kuitenkin jo iduillaan runokokoelmassa
nimeltään Kaksikymmentä ja yksi vuodelta 1974.
Minulle itselleni Paavo
Haavikon tuotannossa on läheisintä juuri hänen 1970-luvun
tuotantonsa erityisesti kokoelma Runoja matkalla salmen ylitse
vuodelta 1973. Kun lukee Tyrannin ylistyksestä tuon kokoelman, sen
merkitys vain korostuu.
Jos Paavo Haavikko on tänä
päivänä jokapaikan asiantuntija ja oraakkeli, joka omalla
suvereenisuudellaan tympäisee monia, niin 1970-luvulla hän oli
vielä pelkkä runoilija, joka osasi kirjoittaa hyviä runoja. Sille,
joka haluaa tutustua Paavo Haavikkoon pelkästään runoilijana, on
Tyrannin ylistys, Runot 1970 – 1981 oikea namupala. Lukekaa ja
nauttikaa.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti