Pentti Haanpää: Vanha voiman mies Otava 1995

18.4.1995

Pentti Haanpään, tuon suomalaisen novellin kiistattoman mestarin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta, hänen ennen aikaisesta kuolemastaan 40 vuotta ja esikoisnovellikokoelman ilmestymisestä 70 vuotta. Siinä on pyöreitä juhlavuosia kerrakseen yhden kirjailijan osalle.

Juhlavuosien kunniaksi on Haanpään pitkäaikainen kustantaja Otava julkaissut aiemmin julkaisemattomien novellien ja kirjoitusten kokoelman nimeltään Vanha voiman mies. Kokoelman on toimittanut Haanpää-tutkijana ja tuntijana kunnostautunut Vesa Karonen. Vanha voiman mies -kokoelma täydentää Pentti Haanpään kirjailijakuvaa uusilla novelleilla ja lukijalle tulee selvä käsitys siitä, miten Haanpää ammattimiehenä kehitteli novelleitaan kirjoittaen niitä moneen kertaan ja monenlaisina eri versioina.

Pentti Haanpäähän joutui kirjallisuuspoliittiseen pannaan armeija-aiheisen novellikokoelman Kenttä ja kasarmi takia vuonna 1928. Lehdistössä hyökättiin voimakkaasti Haanpään armeijakuvauksia vastaan ja loppuiäksi Haanpää leimautui muutamien auktoriteettien silmissä vasemmistolaiseksi kirjailijaksi, joka häpäisi isänmaan kannalta tärkeää instituutiota, armeijaa.

Pentti Haanpään oli vaikea löytää teoksilleen kustantajaa ja novellikokoelman Karavaani jälkeen vuonna 1930 hän joutui paitsioon useiksi vuosiksi. Ammattikirjailijalle ilman kustantajaa jääminen oli raskasta sekä taloudellisesti että henkisesti. Kirjoittamisesta ei Haanpää kuitenkaan luopunut vaan kirjoitti koko ajan pöytälaatikkoon. Suurin osa 1930-luvun alun teksteistä, joukossa hänen paras romaaninsa Noitaympyrä, julkaistiin vasta kootuissa teoksissa Haanpään kuoleman jälkeen. Vielä tähän asti julkaisematttomat tekstit on nyt saatu julki Vesa Karosen toimittamassa kokoelmassa Vanha voiman mies.

Pentti Haanpäästä kirjailijana ja ihmisenä on kiistelty pitkään. Hän itse vaali kuvaa rennosta tukkijätkästä pohjan periltä, joka 1920-luvulla tuli Helsinkiin kulttuuriväkeä tapaamaan punainen kaulahuivi kaulassa. Monet eri piirit ovat halunneet omia Haanpään mutta aina hänen laaja tuotantonsa yllättää. Kommunistiksi hän oli liian yksilöllinen ja yksinäinen. Romanttiseksi kiansankuvaajaksi hän taas oli liian yhteiskunnallinen. Pentti Haanpää ei yksinkertaisesti sopinut mihinkään laatikkoon tai lokeroon vaan hän halusi aina jättää itselleen viimeisen sanan.

Kun tarkastelee suomalaista kirjallisuutta 1930-luvulta nousee Pentti Haanpään hahmo päätä korkeammalle muita. Hän ei mielistellyt ketään vaan seurasi maailmanmenoa sivusta, Piippolasta. Hänen kynänsä oli terävä kuin veitsi ja hän osasi katsoa ilmiöiden taakse. Lahjomattomasti hän kuvasi ajan hurmoksellista isänmaallisuutta ja pula-aikaa. Tuo pula-aika, jota on tänään verrattu meitä vasta kiusanneeseen pulaan, ei Haanpään mielestä ollut Jumalan lähettämä kirous vaan suuri omaisuuksien ja varallisuuden uusjako, jossa rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät.

Vanha voiman mies -kokoelma täydentää Haanpään kirjailijakuvan lopulliseksi. Se on varmasti miellyttävä lukukokemus myös vähemmän Haanpäätä tuntevalle lukijalle. Kun nyt lukee 1930-luvulla ilman kustantajaa jääneitä novelleja, huomaa kuinka arkaa tavaraa hyvin kirjoitettu ja paljastava novelli voi olla. Kirjoitetulla sanalla on suunnaton voima. Siksi on kirjailijoita kaikkialla maailmassa vainottu, heitä on vaiennettu, tapettu tai palkittu kuoliaaksi. Pentti Haanpää valitsi oman tien, jota kulki järkähtämättä. Tämä oman tien kulkija jätti meille lukijoille sellaisen tuotannon, että se vertaista saa hakea.

Juha Pikkarainen