Riitta Prusti: Kiirastuli Gummerus 1994

4.10.1994

Kun maassa om puoli miljoonaa työtöntä, on olemassa varmasti yhtä monta tarinaa tuosta henkilökohtaisesta katasrofista, jota työttömyys on jokaisen kohdalla. Vaikka jokainen noista tarinoista on omalla tavallaan traaginen, vain pieni osa niistä ylittää julkisuuskynnyksen ja tulee siten kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi.

Työttömyyden kokeminen ja sen jatkuminen määräämättömän ajan, rassaa ja lamauttaa itse työtöntä mutta myös tämän läheisiä ja tuttavia. Työttömät syyttävät itseään ja niitä, joilla vielä on töitä vaivaa huono omatunto. Meidät suomalaiset on varustettu sellaisella ajatteluapparaatilla, että ilman työtä minä en ole mitään. Ilman työtä meiltä menee itsekunnioitus ja itsetunto. Työttömän valtaa helposti apatia ja itsesyytökset, vaikka kuinka tietäisi, ettei minulla itsellä ole osaa eikä arpaa työttömyyteni kanssa. Jokainen meistä tuntee hyvin sanonnat: ” Kyllä tekevälle töitä löytyy” tai ” Työttömyys on ennen kaikkea oma vika”. Kuinka kaukana nuo sanonnat ovatkaan todellisuudesta.

Yksi niistä työttömista, joiden työn puute on valtakunnallinen asia, on Riitta Prusti. Hän oli konkurssiin ajetun toimihenkolöiden keskusjärjestön, TVK:n viimeinen puheenjohtaja. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka valittiin tiukan äänestyksen jälkeen valtakunnallisen keskusjärjestön puheenjohtajaksi. Valitettavasti vain häntä edeltäneet miesjohtajat vasalleineen olivat pelannet porukan rahalla raakaa ja liian isoa peliä ja rahat menivät. Riitta Prusti ei ehtinyt näyttää mihin hän valtakunnallisena ay-johtajana olisi pystynyt. Ainakin minä koen sääliä hänen ja kaikkien tvk-laisten naisten puolesta.

Aivan äskettäin ilmestyi Gummeruksen kustantamana Riittä Prustin päiväkirja nimeltään Kiirastuli. Kirjan on toimittanut Ritva Reinboth. Kirjansa esipuheessa Riitta Prusti, entinen ay-johtaja, sanoo julkaiseensa omat henkilökohtaiset tuntemuksensa työttömyydestä, jotta edes joku pysähtyisi miettimään minkälaiseen kriisiin ihminen joutuu menetettyään työnsä. Riitta Prusti sanoo kirjanneensa ylös tunteensa ja ajatuksensa, jotta ihmiset saisivat kokea vastoinkäymisensä omalla tavallaan ja silti tuntisivat olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.

Riitta Prusti kertoo katsoneensa suomalaista yhteiskuntaa aivan toisenlaisesta näkökulmasta ay-johtajana kuin nyt työttömänä. Pelkkien numeroiden takaa löytyikin kokeva ja kärsivä ihminen. Ero näkökulmien välillä on valtava. Itse mietin kirjaa lukiessani, miksi ihminen joka omaa vahvan kokemuksen yhteisten asioiden hoitamisessa, nakataan ja unohdetaan kuin käytetty ja paskainen rukkanen tien sivuun. Vain siksikö, koska hän on nainen? Jokainen ay-liikkeessä pitkään toiminut toveri voisi miettiä asiaa.

Mutta minkälainen olisi nainen ykkösketjun ay-johtajana? Olisiko meidän ay-liike samanlainen, jos Riitta Prustin kaltainen nainen olisi saanut jatkaa tehtävässään? Kysymykset jäävät vaille vastausta mutta toivottavasti ne elävät. Jokaisen ay-miehen toive isänpäivälahjaksi on Riitta Prustin kirja Kiirastuli ja jos ei ole niin äidit ja vaimot ostakaa kirja silti. Ja kaikille naisille, jotka kokivat jotakin menettäneensä, kun TVK meni konkurssiin, Riitta Prusti on kirjoittanut teille tärkeän kirja.

Juha Pikkarainen