Riitta Prusti: Kiirastuli Gummerus 1994
4.10.1994
Kun maassa om puoli
miljoonaa työtöntä, on olemassa varmasti yhtä monta tarinaa
tuosta henkilökohtaisesta katasrofista, jota työttömyys on
jokaisen kohdalla. Vaikka jokainen noista tarinoista on omalla
tavallaan traaginen, vain pieni osa niistä ylittää
julkisuuskynnyksen ja tulee siten kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi.
Työttömyyden kokeminen
ja sen jatkuminen määräämättömän ajan, rassaa ja lamauttaa
itse työtöntä mutta myös tämän läheisiä ja tuttavia.
Työttömät syyttävät itseään ja niitä, joilla vielä on töitä
vaivaa huono omatunto. Meidät suomalaiset on varustettu sellaisella
ajatteluapparaatilla, että ilman työtä minä en ole mitään.
Ilman työtä meiltä menee itsekunnioitus ja itsetunto. Työttömän
valtaa helposti apatia ja itsesyytökset, vaikka kuinka tietäisi,
ettei minulla itsellä ole osaa eikä arpaa työttömyyteni kanssa.
Jokainen meistä tuntee hyvin sanonnat: ” Kyllä tekevälle töitä
löytyy” tai ” Työttömyys on ennen kaikkea oma vika”. Kuinka
kaukana nuo sanonnat ovatkaan todellisuudesta.
Yksi niistä työttömista,
joiden työn puute on valtakunnallinen asia, on Riitta Prusti. Hän
oli konkurssiin ajetun toimihenkolöiden keskusjärjestön, TVK:n
viimeinen puheenjohtaja. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka
valittiin tiukan äänestyksen jälkeen valtakunnallisen
keskusjärjestön puheenjohtajaksi. Valitettavasti vain häntä
edeltäneet miesjohtajat vasalleineen olivat pelannet porukan rahalla
raakaa ja liian isoa peliä ja rahat menivät. Riitta Prusti ei
ehtinyt näyttää mihin hän valtakunnallisena ay-johtajana olisi
pystynyt. Ainakin minä koen sääliä hänen ja kaikkien tvk-laisten
naisten puolesta.
Aivan äskettäin ilmestyi
Gummeruksen kustantamana Riittä Prustin päiväkirja nimeltään
Kiirastuli. Kirjan on toimittanut Ritva Reinboth. Kirjansa
esipuheessa Riitta Prusti, entinen ay-johtaja, sanoo julkaiseensa
omat henkilökohtaiset tuntemuksensa työttömyydestä, jotta edes
joku pysähtyisi miettimään minkälaiseen kriisiin ihminen joutuu
menetettyään työnsä. Riitta Prusti sanoo kirjanneensa ylös
tunteensa ja ajatuksensa, jotta ihmiset saisivat kokea
vastoinkäymisensä omalla tavallaan ja silti tuntisivat olevansa
yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.
Riitta Prusti kertoo
katsoneensa suomalaista yhteiskuntaa aivan toisenlaisesta
näkökulmasta ay-johtajana kuin nyt työttömänä. Pelkkien
numeroiden takaa löytyikin kokeva ja kärsivä ihminen. Ero
näkökulmien välillä on valtava. Itse mietin kirjaa lukiessani,
miksi ihminen joka omaa vahvan kokemuksen yhteisten asioiden
hoitamisessa, nakataan ja unohdetaan kuin käytetty ja paskainen
rukkanen tien sivuun. Vain siksikö, koska hän on nainen? Jokainen
ay-liikkeessä pitkään toiminut toveri voisi miettiä asiaa.
Mutta minkälainen olisi
nainen ykkösketjun ay-johtajana? Olisiko meidän ay-liike
samanlainen, jos Riitta Prustin kaltainen nainen olisi saanut jatkaa
tehtävässään? Kysymykset jäävät vaille vastausta mutta
toivottavasti ne elävät. Jokaisen ay-miehen toive isänpäivälahjaksi
on Riitta Prustin kirja Kiirastuli ja jos ei ole niin äidit ja
vaimot ostakaa kirja silti. Ja kaikille naisille, jotka kokivat
jotakin menettäneensä, kun TVK meni konkurssiin, Riitta Prusti on
kirjoittanut teille tärkeän kirja.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti