Tapani Sihvola: Isyyskoe WSOY 1993

Minkälaista on olla viiden pojan isä? Tästä kertoo Tapani Sihvola vasta ilmestyneessä kirjassaan Isyyskoe. Pitkään oli suomalaisen perheen ideaalikoko; isä, äiti ja korkeintaan kaksi lasta, mielellään tyttö ja poika. Näin oli etenkin 1960-luvulta 80-luvulle, ehkä osin tänäänkin. Tänä päivänä kuitenkin näkee entistä enemmän perheitä, joissa on useampi kuin kaksi lasta. Se, että joitakin aikoja sitten suosittiin pieniä perheitä on ymmärrettävää. Ns. suuret ikäluokathan syntyivät 1940- ja 50-luvuilla. Silloin olivat perheet nykymittapuun mukaan suuria. Kun vielä asunnot olivat ahtaita, oli vastareaktio luonnollinen. Moni ajatteli, kunhan tästä hullunmyllystä vain pääsee eroon, niin en varmasti itse hommaa samanlaista.

Tapani Sihvola on kirjoittanut kokemuksistaan viiden pojan isänä mielenkiintoisen kirjan nimeltään Isyyskoe, alaotsakkeena isäksi kasvamisen ilot ja surut. Sihvolan kirja ei ole mikään isäksi kasvamisen oppikirja vaan pikemminkin hauska ja opettavainen tarinakokoelma. Isyyskokeessa Tapani Sihvola tarkastelee isyyttä monelta eri kantilta. Hän muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan sekä vanhempiaan. Ihmisen muisti ja omat kokemukset ovat Sihvolalle se kasvattamisen korkeakoulu mitä isäksi tulemisessa tarvitaan.

Luonnollisesti Tapani Sihvola vaimonsa kanssa on uutena isänä ja äitinä tutustunut mahdottomaan määrään erilaisia oppaita. He hylkäävät monet psykologien ja kasvattajien kaikkitietävät neuvot ja luottavat ennen kaikkea terveeseen järkeen ja tunteisiin. Oppaat on vain oppaita mutta omat kokemukset ja tuntemukset ovat elettyä elämää ja ohjaavat oikeaan suuntaan.

Itselläni on kolme lasta, kaikki tyttäriä. Tapani Sihvolan kertomat tarinat isänä olemisesta tuntuvat kovin tutuilta ja huvittavat, kun muistelee omaa isyyttään. Sihvolan tavoin olen osallistunut lasteni synnytyksiin ja hoitamiseen vauvasta saakka. Vanhin tyttäreni on kasvamassa omaan elämäänsä ja isänä koen jonkinlaisia vierotusoireita. Pitkä yhteinen taival saman katon alla on loppumassa mutta sehän on luonnollista. Toivottavasti kodin eväät riittävät.

Miten vanhempien ja lasten välille syntyy kunnollinen suhde? Siinä on ns. tuhannen taalan kysymys. Tapani Sihvola antaa tuhon kysymykseen muutamia vastauksia. Kunnollinen suhde syntyy vain tasavertaisen ja toisia kunnioittavan suhtautumisen avulla. Lapsille on annettava aikaa ja läheisyyttä, pelkillä tavaroilla ei synny oikea rakkaus. Monesti me vanhemmat vetoamme töihimme, kun lapsi vaatii aikaa. Pitäisi kuitenkin muistaa, että lapset ovat kotona vain aikansa. Kyllä niille omille töillekin jää aikaa.

Olen huolestunut, kun tänä päivänä laman varjolla yritetään hävittää kaikki lapsiperheiden tukimuodot, jotka on saatu rakennetuksi. Toisaalta valtion päättäjät ovat huolissaan suomalaisten tulevaisuudesta. Väestö vanhenee ja lapsien määrä vähenee. Puheet ja teot ovat vahvasti ristiriitaisia. Kyllä nykyisen hallituksen ministereiden pitäisi käyttää omaa muistiaan ja tervettä järkeä. Vain siten voidaan lasten asema tulevaisuudessakin turvata.

Jos nykyinen lapsiperheiden aseman kurjistuminen jatkuu, voi käydä niin, etteivät minun tyttäreni teekkään koskaan omia lapsia. Sitten minä en saakkaan lapsenlapsia enkä tule koskaan isoisäksi. Mutta kun minä haluan lapsenlapsia ja haluan, että joskus minullekin joku Ville tai Maija huutaa: ”Pappa, tuu pyyhkiin!” Jotta näin kävisi, on meidän vanhempien noustava vastarintaan. Oli lama tai ei, lapsien asema ja tulevaisuus on turvattava.

Tapani Sihvolan Isyyskoe on kiva kirja. Se palauttaa mieleen monenlaisia muistoja ja panee ajattelemaan. Tänä päivänä tarvitaan uudenlaista ajattelua elämän arvoista ja arvostuksista. Yltäkylläisyyden aika on kenties takanapäin mutta lapsillemme voimme tarjota hyvän elämän ja tulevaisuuden, jos vain haluamme. Ja tottakai me haluamme, vai mitä?

Juha Pikkarainen