Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka WSOY 1994

1.11.1994

Meillä jokaisella on syvällä mielessämme oma mielikuva taiteilijoista. Monen mielikuvan mukaan taiteilija on boheemi; erikoinen ja erilainen, jolla on epävirallinen lupa tehdä yhtä ja toista sellaista, mitä me tavalliset ihmiset emme saa tai uskalla tehdä. Joidenkin mielestä taiteilijat ovat juoppoja, hulluja tai neroja, jotka elävät aivan omassa maailmassaan, jonne meillä tavallisilla pulliaisilla ei ole pääsyä. He eivät isommin välitä yhteiskunnan normeista tai muiden ihmisten mielipiteistä. Taiteilijoita ihaillaan, rakastetaan, vihataan tai halveksitaan. Mutta mistä nämä yleiset mielikuvat ovat muodostuneet, koska niillä on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa?

Tietysti mielikuviamme ovat muovanneet muutamat tunnetut ja tunnustetut taiteilijat. He elivät silloin tällöin tai jatkuvasti ns. suurina taiteilijoina, jotka saivat tehdä mitä halusivat. Näitä suuria suomalaisia boheemeja taiteilijoita ovat olleet mm. Sibelius, Leino, Kianto ja nuoremmista Pentti Saarikoski.

Pentti Saarikosken taiteilijakuva on saanut kipeän ja läheltänähdyn lisän, kun hänen kolmas vaimonsa Tuula-Liina Varis on kirjoittanut muistelmakirjan nimeltään Kilpikonna ja olkinarsalkka. Kirjansa takasivulla Tuula-Liina kertoo, ettei hänen kirjansa ole totta vaan muistoja, tunteita ja kokemuksia. Tavallaan Tuula-Liina Varis kertoo kirjassaan enemmän itsestään kuin Pentti Saarikoskesta. Hän kertoo ennen muuta itselleen läheisestä ihmisestä ja suhteestaan häneen kuin pelkästään kirjailijasta nimeltään Pentti Saarikoski.

Olen aina pitänyt ns. intiimeistä muistelmista. Usein niissä kerrotaan ihmisistä oikein lämpimästi tai kyllin ilkeästi. Kun luin Tuula-Liina Variksen kirjaa Kilpikonna ja olkimarsalkka olin välillä huvittunut välillä järkyttynyt. Niin paljaasti Tuula-Liina kertoo niistä kahdeksasta vuodesta, jotka he elivät yhdessä suuren runoilijan Pentti Saarikosken kanssa.

Mutta elämä suuren runoilijan ja boheemin rinnalla, mitä se oli? Se ei ollut helppoa. Järjestyksestä ja arkipäivän pienistä iloista pitäville ihmisille yhdessä eläminen jonkun Pentti Saarikosken kanssa olisi kauhistus ja mahdottomuus tai sitten ei. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Pentti Saarikosken persoona oli niin valloittava ja häikäisevä, että hänen rinnallaan unohti kaiken arkipäiväisen.

Pentti Saarikoski oli alkoholisti, joka kuoli viinaan 45-vuotiaana. Hän poltti kolme askia norttia päivässä ja oli äärimmäinen narsisti. Hän eli toisten rakkaudesta ja ihailusta mutta oli monista puutteistaan huolimatta suuri suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti monen mielestä ylittämättömiä runoja ja matkakirjoja. Mutta voidaanko hänelle sallia pienet puutteet jokapäiväisessä elämässä? Nirppanokkien mielestä ei voida. Tuula-Liina Variksen mielestä Saarikoski ei olisi voinut elää muulla tavalla. Jos ihminen, joka on elänyt Saarikosken rinnalla kahdeksan vuotta sanoo näin, on häntä uskottava.

Tuula-Liina Variksen muistelmatoes Kilpikonna ja olkimarsalkka on yksi kirjasyksyn ehdottomia merkkiteoksia. Se kiinnostaa monia mutta älkää unohtako Pentti Saarikosken loistavaa omaa tuotantoa. Hän eli omannäköisensä elämän ja kirjoitti sen aikana sellaisen tuotannon, että sitä saa hakea. Tämä on muuten tosi.

Juha Pikkarainen