Erämaailma 2018 - 2019 Karisto 2018

26.7.2018

Viime vuosi oli ensimmäinen vuosi yli 50 vuoteen, kun en ollut yhtään yötä metsässä. Vuodesta 1963 alkaen olen kalastellut ja yöpynyt tulilla, laavussa tai teltassa useamman yön joka vuosi eri puolilla Suomen, Ruotsin tai Norjan Lappia. Enimmillään olen ollut kalareissuilla monta kymmenen yötä vuodessa. Kun ikää on tullut, kalastamisen palo on vähentynyt mutta onneksi intoa vielä riittää. Kalareissut ovat vain lyhentyneet yhden illan tai aikaisen aamun reissuiksi lähivesillä.

Kun omat kala- tai metsästysreissut vähenevät, täytyy tyytyä vanhojen muisteluun tai muiden kokemuksiin. Niitä löytyy tietenkin kirjoista. Aivan tuore kirja on Kariston kustantama Erämaailma 2018 – 2019. Sen on toimittanut Minna Klapuri. Kirjassa on kaikkiaan 18 tarinaa yhtä monelta eri tekijältä. Erämaailma 2018 – 2019 -kirjassa on myös valokuvia monelta eri kuvaajalta. Kirjoittajajoukossa on useita eräkirjailijoita mm. Seppo Saraspää, Martti Peltomaa, Matti Kettunen ja Jorma Koski. Tarinoissa ollaan sekä kalassa että metsällä, myös erävalvojan työtä tarkastellaan.

Erävalvojan joskus hankalaa mutta myös huvittavaa työtä käsittelee Seppo Saraspää kokoelman aloittavassa lyhyessä mutta yllättävässä tarinassa Metsästysrikos. Siinä rajamiehet saavat vartiopäälliköltä valvontatehtävän, vaikka on varsinainen jumalanilma, tuulee myrskyten ja lumi lentää vaakasuoraan. Virkamiehen on silti lähdettävä virkatielle. Paljon kalastaneena olen miettinyt monesti kalastuksenvalvojan epäkiitollista työtä. Harvoin olen heihin törmännyt mutta tapaamiset ovat olleet asiallisia. Kun luvat on kunnossa on mukava kalastaa, eikä tarvitse pakoilla ketään vastaantulijaa.

Tarinassa Metsästysrikos rajamiehet näkevät tuiskussa moottorikelkan, joka selvästi ajaa kettua. Sehän on tietenkin rikollista ja rajamiehet säntäävät kelkoillaan perään. Miten takaa-ajossa käy? Se selviää lukemalla Seppo Saraspään taitavasti kirjoitetun ja hauskasti päättyvän tarinan.

Valitettavasti myös joihinkin erätarinoihin on pesiytynyt paikallisen väestön vähättely ja halveksuntakin. Joka paikassa on tietenkin omat kusipäänsä muttei lappilaisiin ihmisiin ja nyky-Lapin erämaihin pidä suhtautua kovin asenteellisesti. Näin tekee mielestäni Matti A Nieminen tarinassaan Hillareissu. Lisäksi kirjoittaja osoittaa melkoista tietämättömyyttä tuomitessaan puoli vuosisataa sitten rakennetut Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ja niihin laskevat vedet rapaojiksi, ne kun virtaavat jänkiä pitkin. Melkein kaikki Lapin joet tai niihin laskevat purot virtaavat jänkien läpi mutta eivät ne mitään rapaojia ole vaan maailman puhtaimpia vesiä.

Erätarinoiden helmasynti on aina ollut pelkkien pyyntitapahtumien kuvaaminen hyvin yksityiskohtaisesti ja yksitotisesti. Jokaisen kalastus- tai metsästysreissun ympärillä on monenlaista muuta kuin saaliin saaminen. Kertomalla siitä muusta saa tarinasta elävämmän ja koskettavamman kuten Annika Suvivuo tarinassa Suon kynsi. Lokakuisessa suolammesta saaliin hakeminen uimalla sekä hakureissulla tulleet naarmut saavat aivan uuden merkityksen. Uimahallin suihkussa pikkutyttö katseli naarmuja kummissaan ja kysyi mikä sen on tehnyt? Suon kynsi raapaisi, vastasi kirjoittaja ilkikurisesti.

Sentimentaalisuus erätarinassa on vaikea pala. Liiallinen tunteellisuus saa miehisen lukijan helposti tuhahtelemaan mutta siihen eivät syyllisty Pekka Juntti tarinassa Meitä oli kolme pyytäjää ja Tapani Koski tarinassa Vinotassu. Juntin tarinaa lukiessa mieleen tuli Joni Skifttesvikin mestarillinen novelli Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Melkein yhtä koskettavasti Pekka Juntti kuvaa pienen eräkaverin menettämistä. Tapani Koski puolestaan osaa hienosti kuvata pienen pojan sanatonta surua, kun tämä menettää rakkaan koiransa isänsä ketunmyrkkyyn.

Erämaailma 2018 – 2019 on kohtuulinen kattaus tämähetken erätarinoita. Kirja on sopivaa luettavaa meille vanheneville erämiehille, joiden oma ura on jo kääntynyt ehtoopuolelle. Voi kirjan tarinat myös innostaa nuorempia lukijoita, joille omia kokemuksia ei vielä ole ehtinyt kertyä. Kireiden siimojen sijasta tarjolla on mukiinmeneviä erätarinoita.

Juha Pikkarainen