Esko Seppänen Rauhan ja rahan goepolitiikka Into 2018

28.6.2018

Onko ihmisen elämä helpointa silloin, kun ajelehtii aina enemmistön mielipiteiden mukaisesti, eikä asetu koskaan vastahankaan? Silloin on tarjolla eniten samaa mieltä olevia kanssaihmisiä ja heidän kanssaan voi vahvistaa yhteisiä mielipiteitä ja elämänarvoja. Samalla voi paheksua tai jopa halveksia sellaisia ihmisiä, jotka ovat joka asiasta eri mieltä ja asettuvat aina vastahankaan. Mikä ihme näitä eripurankylväjiä oikein vaivaa, miksi mikään ei heitä tyydytä? Me, ihmisten suuri enemmistö, olemme oikeassa, eikä enemmistön mielipidettä vastaan pidä nousta. Siinä voi käydä heikosti.

Ajatuksia ihmisen helposta elämästä tuli mieleen, kun luin jo eläkkeelläolevan entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikon Esko Seppäsen tuoretta kirjaa nimeltään Rauhan ja rahan geopolitiikka, lisäotsakkeena Onko maallamme valttia vaurastua? Kirjan on kustantanut Into. Esko Seppäsestä voi varmasti sanoa, että hän on ollut yli 50 vuotta jatkuneen julkisen elämänsä ajan varsinainen vastarannan kiiski ja yleisen mielipiteen kyseenalaistaja. Hän ei ole muuttanut tapojaan edes ikävien henkilökohtaisten koettelemusten edessä. Yleisradion taloustoimittajana Esko Seppänen on tehnyt lukuisia talouteen keskittyviä radio-ohjelmia ja kirjoittanut 30 kirjaa. Hänet on palkittu töistään kaksi kertaa valtion tiedonjulkistamispalkinnolla.

Tavoistaan poiketen Esko Seppänen kirjoittaa uusimman kirjansa johdannossa siitä, miten hyvä maa Suomi on ja miten monet asiat ovat meillä todella hyvällä tolalla. Vertailukohtana hän käyttää koko muuta maailmaa erityisesti Yhdysvaltoja. Näitä hyviä asioita on nostettu näkyvästi esille vertailututkimusten julkaisemisten yhteydessä. Esko Seppänen luettelee saavutuksia tasa-arvosta, lukutaidon ja kirjastolaitoksen kautta neuvoloihin ja talkoisiin. Syynä on varmasti se, että maan nykyhallituksen toimin monet Suomen loistavista saavutuksista ovat uhattuina. Näyttää siltä, että hallitukselle Suomen hyvä menestys tarjoaa mahdollisuuden muuttaa monia hyväksi havaittuja saavutuksia ja uhrata ne kapitalismin alttarille pelkästä muuttamisen halusta.

Mutta Esko Seppnen ei olisi itsensä, ellei hän arvostelisi ankarasti mutta perustellen Suomen politiikassa ja talouselämässä tehtyjä virheitä, vaikka siinä sivussa onkin saatu aikaiseksi yksi maailman parhaista maista. Hänen kritiikkinsä kohteina ovat koko satavuotisen historian aikana tehdyt virheet. Oikeastaan nuo virheet aloitettiin jos silloin, kun Suomi oli osa Ruotsia. Tuolloin Suomeen luotiin maan yksityisomistus. Seikkaperäisesti Seppänen osoittaa miten suurmaanomistus on yhä keskittynyt monille ruotsinkielisille suvuille, vaikka löytyy isoja maanomistajia toki supisuomalaisistakin.

Hyvin voimakkaasti Seppänen arvostelee myös Suomen oikeistopiirien kiimaa, jonka kohteena on uljas ja testosteronia erittävä Nato. Kirjansa lopussa Seppänen kirjoittaa kymmenestä vakavimmasta demokratian loukkauksesta Suomessa. Niistä kolme liittyy suoraan Natoon eli rauhankumppanuusohjelmaan liittyminen, puolueettomuuspolitiikasta luopuminen ja Isäntämaasopimus, joka koskee Naton sotilaiden maahantuloa ja läpikulkua. Täytyy sanoa, että hätkädin itsekkin Seppäsen tekstiä lukiessa. Isäntämaasopimuksesta löytyy niin paljon yhtymäkohtia vuonna 1941 tehtyyn kauttakulkusopimukseen Natsi-Saksan kanssa että hirvittää.

Melkoisena sanataiturina ja huumorimiehenä Esko Seppänen löytää myös vakavista asioista hauskoja piirteitä. Hänen kirjoittaessa rikastumisen keinoista vanha sanonta ” Ei ne suuret tulot vaan pienet menot ” kääntyy muotoon ” Ei ne suuret tulot vaan pienet verot ” ja sehän sopii paremmin. Kaikenlainen veronmaksun kiertäminen onkin olennainen osa rikastumista. Jokainen tietää, ettei tavallinen palkansaaja pysty veroja kiertämään mutta suurituloisilta se onnistuu helposti. Voi aiheellisesti kysyä, mitähän varten?

Esko Seppäsen Rauhan ja rahan geopolitiikka on mielestäni hieman hajanainen ja liian moneen suuntaan haarautuva teos. Keskittyminen vähempiin aiheisiin olisi tehnyt siitä paremman. Seppäsen tyylistä tykkäävä viihtyy kirjan parissa mutta eri mieltä oleva ei helposti tartu kirjaan. Syytä kyllä olisi, jotta tapahtuneesta löytäisi myös sen toisen puolen.

Juha Pikkarainen