Ismail Kadare Särkynyt huhtikuu Gummerus 2006

9.2.2007

Minusta tuntuu siltä, että me suomalaiset tiedämme kovin vähän asioista Balkanin niemimaalla. Näin siitä huolimatta, että edellinen presidenttimme Martti Ahtisaari on toiminut YK:n välittäjänä Kosovon alueen kiistoissa ja suomalaisia rauhanturvaajia on ollut Balkanilla jo vuosikymmenen viimeisen eurooppalaisen sodan jäljiltä. Siinä sodassa Jugoslavia hajosi useiksi eri kansallisvaltioiksi. Koulun historianopetuksesta, jossa Antiikin aikaa korostettiin, tunnemme Kreikan menneisyyttä mutta varmasti kaikkein vähiten tunnemme Albanian ja albaanien historiaa, vaikka juuri heidän asioitaan Ahtisaari yrittää ratkaista.

Tämä Euroopan ainoaksi kehitysmaaksi nimitetty valtio on tapahtumapaikkana Pariisissa nykyisin asuvan vuonna 1936 syntyneen Ismail Kadaren romaanissa nimeltään Särkynyt huhtikuu. Annikki Sunin ranskankielisestä laitoksesta suomentaman romaanin on kustantanut Gummerus. Ismail Kadare on maailmalla tunnetuin albaanikirjailija. Hän sai vuonna 2005 ensimmäisen kansainvälisen Booker-palkinnon. Särkynyt huhtikuu on alunperin ilmestynyt vuonna 1978, jolloin Kadare vielä asui Albaniassa. Jouduttuaan maansa hallituksen epäsuosioon ja julkaisukieltoon hän pakeni vuonna 1991 Ranskaan, mistä sai turvapaikan.

Särkynyt huhtikuu käsittelee vanhaa verikoston perinnettä, mikä eli Balkanin albaanialueilla voimakkaana vielä muutama vuosikymmen sitten. Kaikkein voimakkain sen vaikutus oli aikana, jolloin järjestäytynyt yhteiskunta ei ohjannut tai kahlinnut syrjäseutujen ihmisten elämää. Kuvaava esimerkki syrjäseutujen elämästä oli se, että vielä toisen maailmansodan jälkeen ihmiset katkoivat puhelinjohdot tarpeettomina ja tekivät niistä aitoja laitumilleen. Tietojen nopea kulkeminen oli vielä silloin toisarvoista.

Syrjäseutujen elämän perusta loi kanun, kirjoittamattomien lakien kokoelma, joka eli suullisena perinteenä varsinkin koillisessa Albaniassa. Romaanin Särkynyt huhtikuu tapahtumat on sijoitettu Mirditan ylängölle mutta siinä annetaan ymmärtää, että aivan samoin voisi tapahtua Kosovossa tai eteläisessä Montenegrossa, missä juuri nyt kiistellään albaanien asemasta.

Särkyneen huhtikuun tarinassa kirjailija Bessian Vorps vie nuoren vaimonsa Dianan ylänköalueelle tutustumaan vuoristolaisten elämään. Verikoston voimakas traditio kiehtoo kirjailijaa mutta nuorta vaimoa raaka perinne kauhistuttaa. Varsinaisesta verikostosta romaanissa kerrotaan nuoren Gjorgin kertomuksen kautta. Hänen veljensä verinen kuolinpaita roikkuu kotitalon vintillä ja velvoittaa Gjorgin vuorostaan tappamaan. Koston kierre naapuriperheen kanssa on alkanut 70 vuotta aikaisemmin ja sen aikan on kaivettu 44 hautaa vuorotellen molemmissa perheissä, eikä loppua näy.

Toisella yrityksellä Gjorg onnistuu tappamaan naapuriperheen pojan ja kosto on suoritettu. Nyt hänellä on kuukausi aikaa elää ilman koston pelkoa, koska hänelle myönnetään tuon määräajan kestävä bessa eli koskemattomuus. Sen jälkeen hän on vapaata riistaa koston tekijälle valoisaan aikaan. Valoisaan aikaan siksi, että kanun määrää verikoston tehtäväksi niin, että tapettavan täytyy tietää joutuneensa koston kohteeksi.

Romaanissaan Särkynyt huhtikuu Ismail Kadare kertoo kuinka verikosto on leimannut koko ylänköaluetta ja miten monet talot ja kokonaiset kylät ovat autioituneet, koska miehet on tapettu verikostossa. Koston kohteena oltaessa ei normaaleja maatalon töitä pysty tekemään vaan on linnottauduttava kostoa piiloon. Lopulta kosto kuitenkin onnistuu ja osat vaihtuvat. Kirjoittamattomien lakien valta ihmisiin oli ennen hyvin suuri ja ne rajoittivat ihmisten elämää voimakkaasti. Mutta poikkeaako kanunin rajoittama elämä kovin paljoa sen entisen suomalaisen elämästä, joka joessa lastun havaittuaan otti kirveen ja lähti katsomaan mistä se tuli?

Ismail Kadaren romaani Särkynyt huhtikuu kertoo mielestäni jotakin olennaista Balkanista ja varsinkin albaaneista. Kirjaa lukiessa mietiskelin, kuinka paljon romaanin tarina selittää Albanian ja Kosovon nykyisiä oloja? Historian ja perinteen voimasta romaani ainakin kertoo.

Juha Pikkarainen