Jorma Sutinen Yksinkertaisesti kaunis Myllylahti 2006

22.9.2006

Monissa uskonnoissa ja kulttuureissa kehitysvammaista ihmistä pidetään todellisena Jumalan lahjana meille ns. normaaleille ihmisille. Hänessä asuu yksinkertainen rehellisyys ja luottamus maailman puhtauteen ja hyvyyteen. Näin siitä huolimatta, että kehitysvammaiset joutuvat kaikkialla maailmassa kokemaan häpeää, ylenkatsetta ja halveksuntaa. Jännitimme kovin porukalla sitä, miten kehitysvammainen veljemme Jari suhtautuisi asiaan, kun äitimme pääsi pitkän sairaalareissun jälkeen kotiin. Jaria piti vähän valmistaa asialle, kun äitiä ei voinutkaan vielä halata. Kaikki oli Jarin mielestä nyt hyvin, koska äiti oli taas kotona. Jari saattoi rauhassa ja hyvillä mielin palata kortteeriinsa Kotipolulle. Parasta Jarin mielestä oli se, että äiti oli oikeasti hengissä hänen silmiensä edessä. Kumpa me muutkin tyytyisimme yhtä vähään.

Kajaanilainen pappi Jorma Sutinen on kirjoittanut erittäin tärkeän ja puhuttelevan kirjan meille kaikille, ei pelkästään niille, joiden perheessä on kehitysvammainen ihminen tai jotka työskentelevät heidän kanssaan. Kirja on nimeltään Yksinkertaisesti kaunis, alaotsakkeena kertomuksia ja kokemuksia kehitysvammaispapin työstä. Kirjan on kustantanut Myllylahti.

Jorma Sutinen luopui pappismiehen nousujohteisesta urasta kirkkoherrana ja haki vuonna 1986 kehitysvammaisten papiksi. Kommentit, joita työtoverit ja seurakuntalaiset lausuivat kirkkoherran työstä luopuvalle Jorma Sutiselle hämmästyttivät rankkuudellaan. Piispa yritti hillitä aikeita, kolleega epäili koko kehitysvamaistyön mielekkyyttä mutta kirvelevimmältä tuntui iäkkään naisseurakuntalaisen ihmettely, miten kirkkoherra saattoi lähteä niin halpa-arvoiseen tehtävään. Karut kommentit vain kasvattivat Jorma Sutisen sisua ja hän ajatteli olevansa juuri oikealla tiellä.

Kirjansa saatesanoissa Jorma Sutinen sanoo kirjansa pohja-ajatuksena olleen yksinkertaisen viisauden, jonka kadottua nykyajan maailma on hukkunut suorituspainotteiseen elämään. Meistä puristetaan melkein joka tilanteessa esille yli-ihmisyys, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Suurin osa meistä tasapainoilee sellaisen sisäisen ristiriidan kanssa, että on olevinaan jotakin enemmän kuin on ja toisaalta tuntee olevansa jotakin vähemmän kuin todellisuudessa on. Jorma Sutinen haluaa kirjassaan lähestyä sellaisen yksinkertaisuuden ideaa, joka ilmenee epäsäännöllisyytenä, koskemattomuuyena ja luonnollisuutena.

Kaikkea tällaista on Jorma Sutinen kohdannut työssään kehitysvammaisten parissa. Siellä kohdattu rakkaus on pyyteetöntä, vailla laskelmointia ja taka-ajatuksia. Kehitysvammaisten kasvoistahan näkyy selvästi ilo ja luottamus kanssaihmiseen. Monesti kun itsekin olen katsellut kehitysvammaista ihmistä, olen ihmetellyt katseen levollisuutta. Kun kehitysvammaisen perustarpeet on kohtuullisesti tyydytetty, voi hän olla rauhassa ja levollinen. Meidän jokaisen kannattaisi pyrkiä samaan.

Jorma Sutinen kertoo kirjassaan Yksinkertaisesti kaunis mukavia anekdootteja kehitysvammaisista. Ne ovat eräänlaisia elämänviisauksia. Kirjan anekdootit eivät ole ilmeitä tai väheksyttäviä vaan niissä suhtaudutaan kehitysvammaisiin kuten keneen tahansa ihmiseen. Tämmöistä kirkkoon kuulumatonta häiritsee hieman kirjan uskonnollinen julistus mutta sehän on yksi papin tehtävistä.

Jorma Sutisen kirja Yksinkertaisesti kaunis ottaa topakasti kantaa moniin tämän päivän sosiaalisiin, eettisiin ja hengellisiin ongelmiin. Tähän kirjaa kannattaa jokaisen ehdottomasti tutustua.

Juha Pikkarainen