J.P.Pulkkinen Sinisiipi Teos 2018

13.9.2018

Suomen väestökehitys on 1960-luvulta alkaen suosinut voimakkaasti kaupunkeja, erityisesti pääkaupunkiseutua ja maakuntakeskuksia. Muiden paikkakuntien väestön määrä on pahimmillaan pudonnut puoleen, jopa kolmannekseen entisestä. Kyseessä on tietoisesti toteutettu mutta suunnittelematon kehitys, josta koko maa kärsii. Väestöään menettävien paikkakuntien rakennettu infra jää käyttämättä ja uutta väestöä saaville paikkakunnille joudutaan kiireellä rakentamaan erilaisia väliaikaisia ratkaisuja. Ja kiireessähän syntyy vain sekundaa.

Vantaa eli entinen Helsingin maalaiskunta on yksi eniten väestöä kasvattaneista paikkakunnista. Vuodesta 1970 tämän vuoden alkuun mennessä 47 vuodessa väestön määrä on kasvanut 72 000 > 224 000 eli yli kolminkertaiseksi. Ihmisten asuttaminen ja erilaisten palveluiden tarjoaminen heille on vaatinut massiivista rakentamista koko ajan. Kirjailija ja toimittaja J. P. Pulkkinen on uusimmassa romaanissaan Sinisiipi tarttunut Vantaan rakentamisen ongelmiin. Kyseessä on Teoksen kustantama rikosromaani, joka on suunnitellun sarjan ensimmäinen osa.

Vuonna 1959 syntynyt Pulkkinen asui kouluaikansa Vantaalla ja on nyt palannut kirjallisesti nuoruutensa maisemiin. Pulkkinen toimi 1970- ja 80-lukujen taitteessa muusikkona mutta yliopisto-opintojen jälkeen vuodesta 1990 alkaen hän on työskennellyt Yleisradiossa kulttuuritoimittajana. Hänet tunnetaan erityisesti radio- ja tv-sarjoista. Toimittajatyöstä Pulkkinen on palkittu kahdesti vuoden parhaan kulttuuriohjelman Koura-palkinnolla ja kerran valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Kirjailijana J. P. Pulkkinen aloitti vuonna 2004. Sinisiipi on hänen kuudes kaunokirjallinen teoksensa.

Sinisiiven ensimmäisessä osassa tai paremminkin prologissa eletään alkukesää vuonna 1971. Kaksi vantaanpuistolaista poikaa, Timo ja Leo, elävät tavallista nuoren pojan elämää uudessa ja koko ajan rakentuvassa kaupunginosassa. Tehdään sitä mitä toisella kymmenellä tehdään eli kiusataan nuorempia ja esitetään kovempia kuin ollaan. Kaupunginosan vieressä on Hämeenlinnantie, jonka toiselle puolelle ei ole lupa mennä. Siellä on kuitenkin metsän keskellä uusi Keimolan moottorirata. Leo tietää salaisen reitin Keimolaan Hämeenlinnantien ali. Yhdessä mennään katsomaan harjoituksia moottorien meteliin ja pakokaasun hajuun.

Romaanin toinen osa sijoittuu ajallisesti melkein 40 vuoden päähän eli lokakuuhun 2010. Timosta on aikuisena tullut poliisi, joka joutuu yhdessä nuoren työparinsa Liina Vaahteran kanssa tutkimaan erikoista kuolemantapausta. Rikos on ehkä tapahtunut kauan sitten, silloin kun Timo oli nuorukainen. Ympäristörikoksen tutkimisen yhteydessä syvältä maan alta, täyttömaan onkalosta, löytyy nuoren tytön ruumis. Mihin tyttö on kuollut ja miten hän on joutunut syvälle maan sisään kylmään ja hapettomaan tilaan?

Timolle erikoisen kuolemantapauksen tutkiminen osoittautuu vaaralliseksi matkaksi menneeseen. Hän joutuu miettimään, mihin hintaan ja minkälaisin uhrauksin hänen kotikaupunkinsa on oikein rakennettu? Minkälaista valtapeliä ja hämäräbisnestä päällepäin kunnialliset yrittäjät ja vaaleilla valitut päättäjät oikein harjoittavat? Tietenkin Timo törmää tutkimuksissaan myös lapsuudenaikaiseen kaveriinsa Leoon, joka on nyt korkeassa asemassa tärkeässä rakennusfirmassa.

J. P. Pulkkinen kuljettaa tarinaansa varmoin ottein. Hän on tutkinut tarkasti Vantaan kaupungin ja myös Vantaan poliisin historiaa ja perustaa tarinansa faktoihin. Kun maan väestökehitystä ei edes haluta suunnitella, tarjoaa se mahdollisuuden kaikenlaisille lieveilmiöille. Tarjolla olevat valtavat rahat vetävät touhuun mukaan myös sellaisia yrittäjiä, joille ihmishenki ei ole kovin kallis. Kun vielä joku kolmas pystyy kiristämään henkirikoksen tekijää vedenpitävillä todisteillaan, on monimutkainen voitonpyynnin ja korruption verkko valmis.

J. P. Pulkkisen Sinisiipi on hyvin kirjoitettu ja Vantaan tapahtumiin pohjaava rikosromaani, jolle oikeasti toivoo jatkoa. Vantaan todelliset ja tarkoin peitellyt tapahtumatkin tarvitsevat kirjallista käsittelyä, sillä ne tarjoavat lukijalle niin erikoisia ja varottavia esimerkkejä. Nautinnollisia lukuhetkiä.

Juha Pikkarainen