Niilo Rauhala Sana koekettaa sanaa Otava 2009
11.12.2009
Suomen kärvistellessä
lamassa ja vähitellen, hyvin hitaasti pyrkiessä ylös talouskasvun
tielle, olemme joutuneet seuraamaan miten monen eri väestöryhmän
asemaa ja elinoloja heikennetään voimakkaasti. Työttömiä
kehotetaan opiskelemaan työttömyyskorvauksella mutta varmasti
tietoisesti ei kerrota, että maksupäivät kuluvat entisestä
poiketen. Työpaikkoja valtion yrityksissäkin ulkoistetaan
vuokrafirmoille ja samassa yhteydessä työsuhteen ehtoja
heikennetään. Eläviä esimerkkejä ovat Finnair ja Itämeren
kaasuputkea rakentava Kotkan upouusi tehdas. Siellä koko porukka sai
joululahjan eli kaikki vuokratyöntekijät irtisanottiin 18.12.
alkaen. Työsuhteen jatkosta ei ole mitään tietoa.
Edellä kerrotut esimerkit
eivät isommin yllätä tai ihmetytä. Tätähän saattoi
nykyhallitukselta odottaa. Sen sijaan ihmetyttää, kun eläkkeellä
oleva pappi, ansioitunut runoilija Niilo Rauhala kirjoittaa
uusimmassa runokokoelmassaan nimeltään Sana koskettaa sanaa
seuraavanlaisen runon:
Kirkkohallituksen
kollegiaalinen, ääneen lausumaton toivomus on,
että
eläkkeelle jääneet papit eivät eläisi kovin pitkään. Väkeä
pitäisi
saada
jos mahdollista taivaslaitumille ja rukoilla, että Herran tahto
olisi
tämä. Kirkko jäykistyy, tulot taantuvat ha sydämet kylmenevät
ja
kaikkoavat kuka minnekin ilman mitään syytä. Eläkepappeja
kasautuu
yhä enemmän, he siirtyvät maaseudulta kaupunkeihin,
ovat
hyväkuntoisia, haarastavat juoksua pururadoilla, kuntosaleja ja
kylpylöitä,
lentävät talveksi lämpimiin maihin ja opettelevat uusia
kieliä.
He rakastavat elämää, mikä ei olisi soveliasta enää tuolla
iällä.
Oi
Herra, päästä heidät jo menemään, että kirkkosi saisi ikävöidä
heitä
suurella ja vilpittömällä ilolla.
Olen hyvin hämmästynyt
edellä lukemastani runosta. Tähänkö on jo tultu ihmisen etuuksien
ja ansaittujen eläkkeiden leikkausten tiellä, että hyvin
rauhalliseksi tiedetty ja maailman muuttumista sivusta seurannut
runoilijapappikin on asiasta näin ironisella tavalla ärtynyt ja
hämillään?
Sana koskettaa sanaa on jo
vuonna 1967 runoilijauransa aloittaneen Niilo Rauhalan 21.
runokokoelma. Kirjan on kustantanut Otava. Kittilässä syntynyt,
Simossa ja Kemissä pappina toiminut Rauhala asuu nykyään Oulussa.
Uusinta runokokoelmaa lukiessa voi hyvällä syyllä sanoa, että
Niilo Rauhala elää edelleen hyvin vahvaa luomiskautta.
Sana koskettaa sanaa on
tuhti runokokoelma, jonka vajaat 80 runoa on jaettu kuuteen osastoon.
Varsinkin kokoelman kolmannessa osastossa on runoja papin työstä ja
elämästä. Tästä osastosta oli aluksi lukemani runokin. Niilo
Rauhala on laajassa tuotannossaan, jos puhdas uskonnollinen runous ja
virret jätetään tarkastelun ulkopuolelle, aika vähän käsitellyt
omaa leipätyötään. Hänen keskeisin aihepiirinsä on ollut ja on
nytkin luonto ja sen tapahtumat. Ajallisesti hän on yhdessä
kokoelman runossa niin kaukana menneisyydessä, ettei tarkkaavainen
lukija laestadiolaispapilta uskoisi. Seuraavassa runossa ollaan
ajassa ennen raamatun ihmisen luomista.
Kerro
sinä moreeniharju, vedestä syntynyt
mitä
oli tuhat vuotta
paljain
käsivarsin, paljain rinnoin
odottaa
kohtu valmiina
ensi
siementä
tuulten
poimuista.
Mitä
oli tuhat vuotta
odottaa
auringon hetkeä,
painaa
rinnoille
värisevä,
tuoksuva verso.
Voiko äitiyden odotuksen
ja ilon kuvata tuota koskettavammin mainitsematta mitään meistä
ihmisistä? Mutta eihän heitä tuolla vedestä hitaasti nousseella
moreeniharjulla edes ollut. Niilo Rauhalan uusin runokokoelma Sana
koskettaa sanaa on varmasti monen runonystävän toivelahja. Se on
hyvä muistaa näin joulun alla, kun tontut kulkevat lahjatoiveita
tiedustelemassa.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti