Pauliina Rauhala Synninkantajat Gummerus 2018
16.8.2018
Julkisuudessa
keskustellaan säännöllisesti erilaisista yhteisöistä, jotka
kahlitsevat ja vartioivat jäseniään tarkasti. Poikkeamisista
rangaistaan vähintään nuhteilla mutta pahin rangaistus on ihmisen
sulkeminen pois yhteisön piiristä. Keskustelu koskee erityisesti
uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia yhteisöjä. Oman värinsä
keskusteluihin ovat tuoneet myös uudet puolueet, joista tuorein on
kansanedustaja Paavo Väyrysen omintakeinen touhuaminen. Jos ei
kelpaa joukkoon, niin Paavo perustaa oman porukan.
Kirjailija Pauliina
Rauhala on kirjoittanut laestadiolaisesta uskonliikkeestä
sisältäpäin nähtynä ja koettuna. Häneltä ilmestyi keväällä
toinen romaani nimeltään Synninkantajat. Kirjan on kustantanut
Gummerus. Pauliina Rauhala hätkähdytti esikoisromaanillaan
Taivaslaulu vuonna 2013. Kirja on palkittu monilla palkinnoilla ja
sitä on painettu 70 000 kappaletta. Romaanista on tehty myös
näytelmäversio. Vuonna 1977 syntynyt Rauhala on äidinkielen
opettaja mutta uskaltautui esikoisromaanin menestyksen jälkeen
vapaaksi kirjailijaksi.
Synninkantajat sijoittuu
1970-luvulle pieneen Pohjois-Pohjanmaan kylään. Laestadiolaisten
piirissä maailman voimakas muuttuminen on herättänyt ajatukset
Jeesuksen toisesta tulemisesta, koska ajan merkit ovat sellaisia.
Laestadiolaiset ovat odottaneet ennekin Jeesuksen toista tulemista.
Tunnetuin näistä voimakkaista herätyksistä oli korpelalaisuus
1920- ja 30-luvuilla Torniojokilaaksossa.
Kylässä yhteisön
jäseniä aletaan seurata entistä tarkemmin ja pidetään
hoitokokouksia, joihin on pakko osallistua. Suomalainen yhteiskunta
muuttui 70-luvulla nopeasti. Televisio tuli melkein joka kotiin ja
poliittiset puolueetkin aktivoituvat. Laestadiolaiset haluavat pitää
kiinni vanhasta, eikä muutosta hyväksytä. Hairahtuneita jäseniä
syyllistetään. Syntiä olivat television katseleminen, E-liikkeessä
asiointi, SMP:n kannattaminen tai seurakuntatyöhön osallistuminen
ei-uskovaisten kanssa. Metsästysseurat tai kirkkokuorokin kuuluivat
kiellettyihin asioihin. Ellet anele anteeksi syntejäsi ja muuta
tapojasi, et saa syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa
sovintoveressä ja sinut erotetaan uskovaisten joukosta.
Pauliina Rauhala kuvaa
romaanissaan pienen kylän tapahtumia viiden eri henkilön; Taiston,
Aliisan, Aurooran, Aaronin ja tutkijan kokemana. Taisto on vanha
saarnamies, joka henkilökohtaisesti kärsii maailman muuttumisesta.
Hän on intohimoinen lintumies ja kalastaja. Hän on myös kouluja
käymätön raamatuntutkija, joka vilpittömästi uskoo kaiken
ihmiselle tarpeellisen löytyvän Raamatusta. Taiston mielestä
maailman muuttuminen on pahasta ja ihmisten pitää pysyä kaidalla
tiellä millä keinolla tahansa.
Aliisa on leski, joka on
lähtöisin Karjalasta mutta tunnustaa laestadiolaista uskoa. Aliisan
kuollut mies ei ollut uskossa eikä Aliisa ole ahdasmielinen. Hän
laulaa kirkkokuorossa ja saataa käydä E-liikkeessäkin. Hän tuntee
Raamatun hyvin ja asettuu Taiston toimintaa vastaan. Aliisan nuorin
tytär Auroora on rakastunut onnettomasti ei-uskovaiseen mieheen.
Aaron taas on alakouluikäinen tarkkasilmäinen ja -korvainen poika,
joka on Aliisan toisen tyttären ja Taiston pojan lapsi. Kaikkien
uskovaisten lasten tavoin Aaron käy seuroissa mutta haluaa myös
kuunnella pappansa saarnaamista, koska haluaa olla uskossa. Aaron
viihtyy hyvin sekä Aliisan että Taiston seurassa. Molemmat
isovanhemmat myös pitävät Aaronista, sillä hän on erilainen
lapsi, vakava ja vilpitön.
Pauliina Rauhala kuvaa
romaanissaan niitä ristiriitoja, joihin ihminen voi joutua
ajatellessaan hyvää mutta toimiessaan liian suoraviivaisesti ja
yksisilmäisesti. Aikuinen ihminen voi kestää yhteisön paineen ja
selviää myös yhteisön ulkopuolella. Nuori ei vielä ymmärrä
maailmaa kylliksi ja ristiriitainen tilanne voi olla hänelle liikaa.
Kaikkein ikävin on pienen lapsen asema, jos hän joutuu
lapsenuskossaan valitsemaan Aaronin tavoin kahden rakkaan välillä.
Pauliina Rauhalan
Synninkantajat on vahva romaani, jossa nousee erityisen tärkeäksi
lapsen asema. Kun aikuiset riitelevät, kuulee lapsi tilanteen
ristiriitaisena ja joutuu valitsemaan puolensa. Itse koin Aaronin
tuskan melkein omakohtaisena, niin hyvin kirjailija sitä kuvasi.
Romaanin viides päähenkilö tutkija tuntui hetkittäin
päälleliimatulta, eikä oikein sopinut koko romaaniin. Voisin
kuvitella, että Synninkantajat herättää vilkasta keskustelua
uskovaisten piirissä.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti