Pauliina Rauhala Synninkantajat Gummerus 2018

16.8.2018

Julkisuudessa keskustellaan säännöllisesti erilaisista yhteisöistä, jotka kahlitsevat ja vartioivat jäseniään tarkasti. Poikkeamisista rangaistaan vähintään nuhteilla mutta pahin rangaistus on ihmisen sulkeminen pois yhteisön piiristä. Keskustelu koskee erityisesti uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia yhteisöjä. Oman värinsä keskusteluihin ovat tuoneet myös uudet puolueet, joista tuorein on kansanedustaja Paavo Väyrysen omintakeinen touhuaminen. Jos ei kelpaa joukkoon, niin Paavo perustaa oman porukan.

Kirjailija Pauliina Rauhala on kirjoittanut laestadiolaisesta uskonliikkeestä sisältäpäin nähtynä ja koettuna. Häneltä ilmestyi keväällä toinen romaani nimeltään Synninkantajat. Kirjan on kustantanut Gummerus. Pauliina Rauhala hätkähdytti esikoisromaanillaan Taivaslaulu vuonna 2013. Kirja on palkittu monilla palkinnoilla ja sitä on painettu 70 000 kappaletta. Romaanista on tehty myös näytelmäversio. Vuonna 1977 syntynyt Rauhala on äidinkielen opettaja mutta uskaltautui esikoisromaanin menestyksen jälkeen vapaaksi kirjailijaksi.

Synninkantajat sijoittuu 1970-luvulle pieneen Pohjois-Pohjanmaan kylään. Laestadiolaisten piirissä maailman voimakas muuttuminen on herättänyt ajatukset Jeesuksen toisesta tulemisesta, koska ajan merkit ovat sellaisia. Laestadiolaiset ovat odottaneet ennekin Jeesuksen toista tulemista. Tunnetuin näistä voimakkaista herätyksistä oli korpelalaisuus 1920- ja 30-luvuilla Torniojokilaaksossa.

Kylässä yhteisön jäseniä aletaan seurata entistä tarkemmin ja pidetään hoitokokouksia, joihin on pakko osallistua. Suomalainen yhteiskunta muuttui 70-luvulla nopeasti. Televisio tuli melkein joka kotiin ja poliittiset puolueetkin aktivoituvat. Laestadiolaiset haluavat pitää kiinni vanhasta, eikä muutosta hyväksytä. Hairahtuneita jäseniä syyllistetään. Syntiä olivat television katseleminen, E-liikkeessä asiointi, SMP:n kannattaminen tai seurakuntatyöhön osallistuminen ei-uskovaisten kanssa. Metsästysseurat tai kirkkokuorokin kuuluivat kiellettyihin asioihin. Ellet anele anteeksi syntejäsi ja muuta tapojasi, et saa syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja sinut erotetaan uskovaisten joukosta.

Pauliina Rauhala kuvaa romaanissaan pienen kylän tapahtumia viiden eri henkilön; Taiston, Aliisan, Aurooran, Aaronin ja tutkijan kokemana. Taisto on vanha saarnamies, joka henkilökohtaisesti kärsii maailman muuttumisesta. Hän on intohimoinen lintumies ja kalastaja. Hän on myös kouluja käymätön raamatuntutkija, joka vilpittömästi uskoo kaiken ihmiselle tarpeellisen löytyvän Raamatusta. Taiston mielestä maailman muuttuminen on pahasta ja ihmisten pitää pysyä kaidalla tiellä millä keinolla tahansa.

Aliisa on leski, joka on lähtöisin Karjalasta mutta tunnustaa laestadiolaista uskoa. Aliisan kuollut mies ei ollut uskossa eikä Aliisa ole ahdasmielinen. Hän laulaa kirkkokuorossa ja saataa käydä E-liikkeessäkin. Hän tuntee Raamatun hyvin ja asettuu Taiston toimintaa vastaan. Aliisan nuorin tytär Auroora on rakastunut onnettomasti ei-uskovaiseen mieheen. Aaron taas on alakouluikäinen tarkkasilmäinen ja -korvainen poika, joka on Aliisan toisen tyttären ja Taiston pojan lapsi. Kaikkien uskovaisten lasten tavoin Aaron käy seuroissa mutta haluaa myös kuunnella pappansa saarnaamista, koska haluaa olla uskossa. Aaron viihtyy hyvin sekä Aliisan että Taiston seurassa. Molemmat isovanhemmat myös pitävät Aaronista, sillä hän on erilainen lapsi, vakava ja vilpitön.

Pauliina Rauhala kuvaa romaanissaan niitä ristiriitoja, joihin ihminen voi joutua ajatellessaan hyvää mutta toimiessaan liian suoraviivaisesti ja yksisilmäisesti. Aikuinen ihminen voi kestää yhteisön paineen ja selviää myös yhteisön ulkopuolella. Nuori ei vielä ymmärrä maailmaa kylliksi ja ristiriitainen tilanne voi olla hänelle liikaa. Kaikkein ikävin on pienen lapsen asema, jos hän joutuu lapsenuskossaan valitsemaan Aaronin tavoin kahden rakkaan välillä.

Pauliina Rauhalan Synninkantajat on vahva romaani, jossa nousee erityisen tärkeäksi lapsen asema. Kun aikuiset riitelevät, kuulee lapsi tilanteen ristiriitaisena ja joutuu valitsemaan puolensa. Itse koin Aaronin tuskan melkein omakohtaisena, niin hyvin kirjailija sitä kuvasi. Romaanin viides päähenkilö tutkija tuntui hetkittäin päälleliimatulta, eikä oikein sopinut koko romaaniin. Voisin kuvitella, että Synninkantajat herättää vilkasta keskustelua uskovaisten piirissä.

Juha Pikkarainen