Seppo Jokinen Rahtari Crime Time 2017

5.7.2018

On oikeastaan erikoinen kokemus lukea kirjaa, jonka tarinassa kerrotaan paikkakunnasta tai paikasta, jonka itse tunnet hyvin. Lukijana saatat keskittyä erityisesti tarinan yksityiskohtiin, joista haet mahdollisia virheitä. Kirjan juoni voi jäädä toisarvoiseksi virheellisten yksityiskohtien metsästyksessä. Saatat kiinnittää erityistä huomiota myös tarinassa käytettyihin henkilönimiin, joita kirjailija on napannut sinulle tutun paikkakunnan nimistöstä. Jos tarinan paikalliset yksityiskohdat ovat edes suurinpiirtein oikein, lukija voi rauhassa paneutua itse tarinaan ja antaa sen viedä. Aina pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen kaunokirjallinen teos on fiktiota, eikä mikään olevan todellisuuden täydellinen jäljennös.

Kesällä luetaan paljon dekkareita. Itsekin löysin halpakaupan hyllystä Seppo Jokisen vuonna 2016 ilmestyneen dekkarin pokkariversion. Kirja on nimeltään Rahtari ja sen on kustantanut Crime Time. Vuonna 1949 syntynyt Seppo Jokinen on kirjoittanut dekkareita vuodesta 1996 alkaen. Hänen kirjojensa päähenkilö on komisaario Sakari Koskinen, joka on ratkonut rikoksia jo yli 20 kirjassa. Koskisdekkarit tapahtuvat Tampereella, erityisesti Hervannassa, mihin Rahtarinkin tapahtumat pääosin sijoittuvat. Seppo Jokinen on palkittu mm. Vuoden johtolanka -palkinnolla vuonna 2002 ja Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnolla vuonna 2003.

Hervannassa löytyy lenkkipolulta tajuton eläkeläismies, entinen opettaja. Häntä on lyöty astalolla päähän. Vähän myöhemmin löytyy Kiitolinja-terminaalin pihalta kuollut, joka on jäänyt rekka-auton alle. Pian kuitenkin selviää, että ruumista oli myös lyöty astalolla päähän ennenkuin tämä jäi rekka-auton alle. Terminaali on vain muutaman sadan metrin päässä lenkkipolusta, missä makasi tajuton opettaja. Poliisit ihmettelevät, onko Hervannassa liikkeellä joku hullu, joka huitoo ihmisiä sattumanvaraisesti päähän?

Koska dekkarin tarinassa eletään marraskuun puoliväliä, on Lapissa jo talvi. Pelkosenniemen Kiemunkivaarassa Rahtari valmistautuu lähtemään rekka-autollaan etelään. Perävaunusta kuuluu vihaisia ja vaativia ääniä mutta Rahtari sulkee vaununsa ovet. ” Muista antaa kavereille juotavaa”, muistuttaa Aapasakkala-niminen poromies, joka hyvästelee Rahtarin. Rekka-auto lähtee kohti etelää Sallan kautta. Sieltä pitää ottaa rekkaan lisää kyydittäviä. Rahtari noukkii matkalaisia perävaunuunsa myös Hyrynsalmelta poronhoitoalueen etelälaidalta.

Tampereella Sakari Koskinen joukkoineen joutuu tutkimaan kahta henkirikosta, sillä tajuton eläkeläisopettaja kuolee saamiinsa vammoihin. Rekan alle kuolleen henkilöllisyys selviää ja yllättäin Sallassa kuolee uhrin isä liikenneonnettomuudessa. Tämä oli ajanut suoralla tiellä täydessä vauhdissa metsään. Sakari Koskinen tietenkin osaa laskea. Ei voi olla sattuma, että isä ja poika kuolevat peräkkäisinä päivinä eri puolilla Suomea.

Isän kolariautosta löytyy omatekoinen paikannuslaite, jonka avulla auton liikkumista on voinut seurata kuljettajan tätä tietämättä. Lähellä Kuopiota vielä sattuu samanlainen liikenneonnettomuus, jossa kuolee Tampereen Ruskossa olevan autonkoritehtaan korkea toimihenkilö. Myös hänen autostaan löytyy omatekoinen paikannuslaite. Mistä oikein on kyse ja mikä osuus onnettomuuksiin on etelää kohti matkaavalla rekalla? Mitä rekassa on lastina ja mitä varten?

Seppo Jokisen Rahtarin tarina on punottu taitavasti. Siihen on yhdistetty sopivasti nyky-yhteiskunnan ongelmia ja suurta osaa ihmisistä vaivaavaa tolkutonta ahneutta. Yhteiskunnan vaivalla rakennettuja rakenteita puretaan tietoisesti ja jokaisen kansalaisen vastuuta omasta elämästään lisätään. Onko ihmisillä siihen kykyjä, on kokonaan toinssijainen asia. Jokaisen pitäisi vain pärjätä omin neuvoin.

Vaikka Rahtarin tarina on hyvä, minua häiritsi Koskisen ja tämän alaisten parisuhteiden yksityiskohtainen ruodinta. Toki sitä voi dekkarissa olla mutta rajansa kaikella. Pohjoisessa asuvana lukijana täytyy sanoa, että Seppo Jokinen on katsellut pohjoisen karttoja tarkasti. Pelkosenniemellä oleva Sakkala-aapa on mukavasti muutettu Aapasakkala-nimiseksi viinaan meneväksi poromieheksi. Mutta mitä Rahtarin rekassa oli lastina? Se selviää vain lukemalla kirjan. Antoisia lukuhetkiä.

Juha Pikkarainen