Taina Haahti Siperian unia Siltala 2018

6.9.2018

Kun puhutaan valeuutisista ja toisenlaisista totuuksista, minulle tulee mieleen 1970-luvulla käyty keskustelu mainonnasta ja sen tarpeellisuudesta. Tuolloin mainonta kyseenalaistettiin voimakkaasti. Monet olivat sitä mieltä, että mainonnalla ei ollut mitään tekemistä myytävien tavaroiden tuote-esittelyn kanssa vaan sen ainoa tarkoitus oli saada tavara kaupaksi. Tavaroiden kestävyydestä tai tarpeellisuudesta ei tarvinnut välittää. Jos tarvetta ei ollut, se piti keksiä. Mielestäni trollauksella ja valeuutisilla on paljon yhteistä mainonnan kanssa, vaikkei sitä heti huomaakkaan.

Kirjailija Taina Haahti käsittelee uusimmassa romaanissaan Siperian unia toden ja keksityn suhdetta. Vuonna 1960 syntynyt ja 1996 kirjailijana aloittanut Taina Haahti on julkaissut tähän mennessä kymmenen romaania ja neljä lastenkirjaa. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Haahti työskenteli talouselämän johtotehtävissä ja vuosina 2006 – 2016 konsulttiyrityksen neuvonantajana, joten hänellä on omakohtaista kokemusta yhteiskunnan ylärakenteesta ja sen toimintatavoista.

Siperian unia tapahtuu tulevaisuudessa, joka muistuttaa meidän aikaamme. Yhteiskunnan suojaverkot repeilevät ja iso joukko ihmisiä on pudonnut pohjalle asti. Yhteiskunnan polarisoituminen on edennyt sekä ihmisten että maan eri alueiden välille. Ihmisten turvallisuudesta huolehtivat poliisin sijasta yksityiset turvafirmat. Sosiaalisen median rooli on kasvanut ja sinne on muodostunut toinen todellisuus, joka korvaa ankean arjen. Tieto on menettänyt merkityksensä ja sosiaalisessa mediassa luodaan uusia totuuksia ja uudenlaista todellisuutta. Siellä leviävät oikeat ja keksityt mielipiteet korostuvat ja poliitikot perustavat päätöksensä näihin mielipiteisiin. Tosi ja epätosi sekoittuvat keskenään ja kaikkea manipuloidaan.

Romaanin päähenkilöllä Esaiaksella on kolme korkeakoulututkintoa mutta töiden saanti on vaikeaa. Tarjolla on vain huonosti palkattua puhelinmyyjän työtä. Romaanin kuvaus puhelinmyynnin arjesta on lohduton. Esaiaksen pitää myydä mielialapillereitä tai antaa sijoitusvihjeitä ihmisille, jotka eivät tarvitse niitä. He kaipaavat puhekaveria mutta eihän puhelinmyyjä saa olla mikään terapeutti. Siinä menee hyvää myyntiaikaa hukkaan. Esaias pakenee ankeaa työtään unelmiinsa, missä hän on tavallinen perheellinen metallimies neuvostoaikaisessa Siperiassa.

Puhelinmyyjän työssä Esaias tutustuu Sointuun, jolta saa vihjeen kansainvälisestä viestintätoimisto Wilsonista. Siellä tarvitaan markkinointiviestinnän osaajia ja Esaiaksella on sopiva koulutus. Monimutkaisen haku- ja valintaprosessin sekä erikoisten testien jälkeen Esaias valitaan Wilsonin palkkalistoille. Hänen elämänsä mullistuu täydellisesti. Palkka nousee moninkertaiseksi ja työkin tuntuu mielekkäältä. Työaikaa ei ole, sillä töissä ollaan koko ajan. Häthätää käydään kotona nukkumassa.

Viestintätoimiston toimintatavat alkavat kiinnostaa Esaiasta ja tämän työtoveria Alinaa. Yhtiöstä ei saa mitään tietoja, eikä töistä saa edes puhua työpaikan ulkopuolella. Esaiaksen esimiehet väittävät työn perustuvan tieteeseen ja yhtiön täyttävän kaikki puolueettomuuden ja tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Esaiaksen ja Alinan pohdinnoissa kuitenkin selviää, että yhtiön työntekijöiden valintakriteerit ovat erikoiset. Jokainen kolmesta viimeksi töihin otetusta on orpo, eikä heillä ole mitään siteitä läheisiin. Näin kyseenalainen viestintäkin onnistuu.

Esaias ja Alina tajuavat, että Wilsonin toiminta on kyseenalaista. Työntekijät menevät sosiaaliseen mediaan monen eri persoonan hahmossa ja käyvät keskustelua vaikka keskenään. Tarkoituksena on muuttaa keskustelua haluttuun suuntaan ja haluttuihin aiheisiin. Kirjallisuutta opiskelleelta Esaiakselta uusien henkilöiden keksiminen sujuu kuin siimaa. Esaiakselle työ sosiaalisessa mediassa eri henkilöiden nimissä on melkein kuin kirjailijan työtä, josta hän on haaveillut.

Taina Haahdin Siperian unia on hyytävä kuvaus tulevaisuuden ja tämänkin päivän Suomesta, missä tieteellinen totuus korvataan keksityillä totuuksilla ja valeuutisilla. Taloudellinen voitto on ainoa mittari, jolla tuloksia mitataan. Ihmisuhteetkin muuttuvat pelkäksi kauppatavaraksi, eikä inhimillisyyttä ole olemassakaan. Toivottavasti Siperian unissa kuvattu karu todellisuus on vain kirjailija vilkasta mielikuvitusta, eikä toteudu koskaan.

Juha Pikkarainen