Teemu Keskisarja Saapasnahka-torni Siltala 2018

18.10.2018

Vaatii rohkeutta tarttua kansakunnan kaapin päälle nostetun henkilön elämäntarinaan uudella otteella. Juhlavuosina merkkihenkilöistä kirjoitetaan uusia kirjoja mutta usein ne pitäytyvät totutussa ja toistavat jo sanottua. Nämä kirjat perustuvat auktorisoitujen tutkijoiden laajoihin tutkimuksiin, eikä niitä ole tapana asettaa kyseenalaiseksi. Kansalliskirjailija Aleksis Kiven tuotantoa ja elämää on tutkittu paljon. Edellisen kerran hälyä aiheutti kirjailija Veijo Meri vuonna 1973, kun hän nosti kirjassaan keskeiseksi Kiven ja Charlotta Lönnqvistin välisen suhteen. Meri piti suhdetta todennäköisesti myös lihallisena.

Auktoriteetteja kaihtamaton historiantutkija Teemu Keskisarja on uusimmassa kirjassaan tarttunut Aleksis Kiven henkilöön ja elämään. Kirja on nimeltään Saapasnahka-torni, alaotsakkeena Aleksis Kiven elämänkertomus. Kirjan on kustantanut Siltala. Keskisarjan edellinen teos, Hulttio, käsitteli marsalkka Mannerheimin nuoruusvuosia. Jotku pitivät kirjan näkemyksiä Mannerheimin rienaamisena.

Teemu Keskisarja ei käsittele eikä analysoi Aleksis Kiven kirjallista tuotantoa vaan nimenomaan Aleksiksen tai puheenomaisesti Aleksin elämänkulkua. Keskisarja olettaa mielestäni oikein, että kirjan lukijat tuntevat kansalliskirjailijan tuotannon. Jokainen suomalainen on tutustunut jonkinlaisena versiona ainakin Kiven pääteoksiin jo koulussa. Hänen elämänsä yksityiskohdat ja monet tapahtumat voivat olla tuntemattomia tai jäävät vakiintuneiden käsitysten alle.

Keskisarja pohtii kirjassaan, miksi Aleksi pääsi opintielle? Se oli harvinaista sivukylien räätäleiden perheissä. Asiaan vaikutti se, että isä-Eerikki itsekin osasi sujuvasti lukea ja kirjoittaa ja molemmat vanhemmat osasivat myös ruotsin kieltä. Äidin myönteiseen suhtautumiseen vaikutti varmasti Aleksin asema perheen kuopuksena. Yli nelikymppisenä synnytetty Aleksi oli äidin kultapoika. Koulutielle pääsyä edesauttoi myös isoveli Juhani, joka työskenteli kauppa-apulaisena Helsingissä ja pystyi katsomaan pikkuveljensä perään. Koulutie ei kuitenkaan ollut helppo. Melkein viime hetkellä eli vuoden 1857 lopulla Aleksi sai 23-vuotiaana läpi ylioppilastutkinnon. Seuraavana vuonna tutkinto muuttui ja Keskisarja arvelee, ettei Aleksi olisi läpäissyt muuttunutta tutkintoa.

Palatessaan Palojoelle ei varattomalla Aleksilla ollut valkolakkia mutta hänen lakissaan oli Apollon merkki. Aleksis Kivi oli Palojoen ensimmäinen ylioppilas. Hän kirjottautui Helsingin Keisarilliseen Yliopistoon vasta maaliskuussa 1859. Aleksi oli kirjoilla yliopistossa kymmenen vuotta mutta hän ei suorittanut mitään tutkintoa.

Jälkeenpäin ajateltuna Aleksis Kivi eli sopivaan aikaan. Fennomaanit eli ruotsia äidinkielenään puhuvat Suomen kielen intoilijat mm. Snellman, Topelius ja Cygnaeus tarvitsivat asiansa takia Suomen kielellä kirjoittavan kirjailijan ja siihen rooliin ui Aleksis Kivi. Rooli ei ollut helppo, sillä mallia ei ollut olemassakaan. Maailmankirjallisuuden merkkiteokset tunteva Aleksi halusi Suomen kielellä kirjoittavaksi kirjailijaksi. Hän joutui luomaan tarvitsemansa kielen omin päin kokemustensa pohjalta. Uutta kieltä luodessa hän ei saanut apua fennomaaneilta, koska he eivät osanneet Suomen kieltä. Heidänkin oli se opeteltava.

Kuten Keskisarja kirjoittaa Aleksi joutui tahtomattaan osaksi kielitaistelua. Hän kirjoitti sitä suomea, minkä oli lapsena oppinut Palojoella, läntisellä Uudellamaalla. Varsinkin Seitsemän veljeksen kieli oli liian karkeaa, eikä siitä ollut professori August Ahlqvistin mielestä kirjallisuuden kieleksi. Ahlqvist oli Kiven teilaajista kuuluisin. Hän halusi kauniimpaa suomea, jonka piti perustua itäisiin murteisiin.

Johtavat fennomaanit eivät älynneet julkisuudessa puolustaa Aleksis Kiveä tarpeeksi ja tämä murtui. Näin on aikojen kuluessa käynyt monelle muullekin. Kaikki eivät kestä julkista haukkumista, valitettavasti. Kiven vähättely jos mikä oli työpaikkakiusaamista, sillä julkisuus on kirjailijan työpaikka. Onneksi meillä on luettavana Aleksis Kiven monella tavalla ylittämätön kirjallinen tuotanto. Hänen arvostelijoidensa kirjat ovat painuneet unholaan ja sinne perusteettomat ja ala-arvoiset tekstit joutavatkin.

Teemu Keskisarjan Saapasnahka-torni on historiantutkijan kirjoittama elämäkerta, jota lukee kuin sairaskertomusta. Valitettavasti potilas kuoli mutta jäljelle jäi jotakin tavallista elämää suurempaa eli kaikki se, mitä Aleksis Kivi ehti kymmenessä vuodessa kirjoittaa.

Juha Pikkarainen