Lena Andersson Svean poika Siltala 2018

20.12.2018

Isolla osalla suomalaisista on omia tai ainakin kuultuja kokemuksia siitä, minkälainen oli ruotsalainen yhteiskunta 40 vuotta sitten. Yli 300 000 suomalaista lähti siirtolaisiksi Ruotsiin 1960- ja 70-luvuilla ja monen sukulaisissa tai tuttavapiirissä on näitä lähtijöitä. Aluksi siirtolaiset kävivät Suomessa ainakin kesäisin, eikä kertomuksia lännen ihmemaasta voinut olla kuulematta. Kaikki oli Ruotsissa paljon paremmin kuin kotimaassa ainakin puheissa. Mutta minkälainen oli ruotsalainen kansankoti tavallisen ruotsalaisen mielestä?

Kulttuuritoimittaja ja kriitikko sekä August-palkinnon saanut kirjailija Lena Andersson on tänä vuonna ilmestyneessä romaanissaan Svean poika, alaotsakkeena Kertomus kansankodista, esittänyt oman näkemyksensä asiasta. Romaanin on suomentanut Sanna Manninen ja kustantanut Siltala.

Romaanin päähenkilö on huonekalupuuseppä Ragnar Johansson. Hän on syntynyt vuonna nolla tai oikeammin 1932. Vuosi nolla johtuu siitä, että ruotsalaisen kansankodin rakentaminen alkoi silloin. Sosialidemokraatit nousivat valtaan ja maan hallituksen pääministeri oli sosialidemokraatti yhtäjaksoisesti vuoteen 1976 saakka. Sosialidemokraattien puheenjohtaja Per Albin Hansson määritteli kansankoti-käsitteen vuonna 1928 seuraavasti: ” Hyvässä kodissa ei ole etuoikeutettuja eikä syrjäytettyjä perheenjäseniä, ei lellikkejä eikä kaltoinkohdeltujakaan. Siellä kukaan ei katso toiseen ylhäältä alaspäin, siellä kukaan ei yritä tavoitella itselleen etua toisten kustannuksella, vahva ei polje jalkoihinsa eikä ryöstä heikkoa. Hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö ja avuliaisuus. ”

Ragnarin vanhemmat edustivat eri aikakautta eli he kuuluivat köyhään ja vanhaan maatalousyhteiskuntaan, jonka sosialidemokraatit päättivät jättää menneisyyteen. Siellä oli mm. pahamaineinen muonamiesjärjestelmä, josta Ivar Lo-Johansson kirjoittaa omaelämäkerrallisissa romaaneissaan. Lena Andersson kirjoittaa sykähdyttävästi, kuinka 1930-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ruotsalaiset alkoivat omaksua sosialidemokraattien ajamaa yhteiskuntamallia. Vaikka Ragnar Johansson oli kädentaitaja ja tykkäsi nikkaroida käsillään sekä myöhemmin opettaa oppilaille näitä taitoja, hän myös pohdiskeli maailmanmenoa.

Ragnar ajatteli, että ihmisen järki ja rationaalisuus on luonut valtion, joka ajattelee aina ihmisen parasta. Valtio ei voi olla mielivaltainen ihmisen tavoin vaan se pyrkii Per Albin Hansson kansankoti-määritelmän mukaan hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Valtio pysyy päätöksissään, kun ihminen lankeaa houkutuksiin. Valtiosta poiketen ihmistä vaivaavat intohimot ja erilaiset heikkoudet.

Ragnar Johansson on oikeastaan vihainen äidilleen, joka haluaa yhä toimia kuten vanhassa maatalousyhteiskunnassa. Äiti haluaa leipoa, säilöä ja mehustaa, vaikka kaikken tarpeellisen saa kaupasta. Äiti kaipaa menneeseen, kun Ragnar katsoo tulevaan. Hänen mielestä menneisyys pitää unohtaa ja jättää taakse. Ragnar syö mieluummin teollisesti valmistettua ruokaa kuin äidin laittamia vanhoja sörsseleitä.

Tietenkin Ragnar avioituu ja saa kaksi lasta. Perhe elää säntillisesti kansankodin ihanteiden mukaisesti. Lapset harrastavat urheilua, koska se on ihmiselle hyväksi ja kansankodin ihanteiden mukaista. Ragnar kuljettaa lapsiaan harrastuksiin ja auttaa kaikin tavoin näiden menestymisessä varsinkin urheilussa. Ongelmia tulee lasten kasvaessa murrosikään ja nuoriksi aikuisiksi. Isän ohjeet ja arvot asetetaan kyseenalaisiksi ja niitä vastaan aletaan kapinoida. Samanaikaisesti myös ruotsalainen yhteiskunta alkaa muuttua ja sosialidemokraatit menettävät valtansa. Uudet arvot nousevat esiin ja yhdessä rakennettu kansankoti alkaa hajota.

Lena Anderssonin romaanin kuvaus ruotsalaisesta kansankodista on oikeastaan häkellyttävä. Suomea on syytetty siitä, että olemme matkineet itäistä Saksaa monissa asioissa. Anderssonin romaanin mukaan nimenomaan Ruotsissa DDR oli ihannevaltio, jota jäljiteltiin. Koululaitos, urheilujärjestelmä ja usko valtion kaikkivoipaisuuteen jäljiteltiin sieltä. Ruotsissa ihmisiä ei urkittu tai pakotettu kansankotiin vaan se valittiin vapaaehtoisesti. Elintason noustessa ja valinnan mahdollisuuksien lisääntyessä ihmiset halusivat vapautua kansankodin tai valtion holhouksesta. Ihmisten intohimot ja heikkoudet veivät voiton rationaalisesta valtiosta. Ragnar Johansson ei käsitä, miksi ihmiset tekivät niin?

Lena Anderssonin Svean poika on monia kysymyksiä herättävä romaani, johon kannattaa tutustua.

Juha Pikkarainen