Mikael Niemi Karhun keitto Like 2018

3.12.2018 

Vanhoillislaestadiolaisuus nostattaa tunteita. Tämä uskonnollinen liike elää voimakkaana Suomen evankelis – luterilaisessa kirkossa ja muissakin Pohjoismaissa. Erityisesti heidän jyrkkä suhtautumisensa naisten asemaan, ehkäisyyn ja perhesuunnitteluun herättää vastustusta. Nuorilta vaaditaan sukupuolista pidättyvyyttä ennen avioliittoa mutta avioliitossa lapsia pitää tehdä. Vanhoillislaestadiolaiset perheet ovat suuria mutta lapset ovat heidän mielestään jumalan lahjoja.

Vaikka laestadiolaisuus puhuttaa, itse liikkeen luoja ja alullepanija Lars Levi Laestadius tunnetaan ihmisenä huonosti. Ruotsin Länsipohjan Pajalassa asuvan Mikael Niemen uusimman romaanin päähenkilö on vuosina 1800 – 1861 elänyt ja Pajalassa elämänsä viimeiset vuodet kirkkoherrana toiminut Laestadius. Romaani on nimeltään Karhun keitto. Sen on suomentanut Jaana Nikula ja kustantanut Like. Mikael Niemi nousi kansainvälisen lukevan yleisön tietoon vuonna 2000 romaanillaan Populaarimusiikkia Vittulajänkältä, joka kertoi nuorten elämästä Pajalassa 1970-luvulla.

Karhun keiton tarina alkaa vuonna 1852, kun Pajalassa tapahtuu selittämättömiä kuolemantapauksia. Nuori nainen katoaa yhtäkkiä ja kyläläiset arvelevat karhun vieneen hänet. Kirkkoherra Laestadius apupoikansa Jussin kanssa löytää naisen ruumiin suohon upotettuna. Näyttää siltä, että karhu on ollut asialla. Tappajakarhun takia koko kylän väki on pelosta suunniltaan. Vaaralliselle karhulle määrätään tapporaha ja sille viritetään rautoja, kaikki on varuillaan.

Kasvienkerääjänä ja erilaisten luonnonilmiöiden tutkijana kirkkoherra haluaa selvittää veritekoa tarkemmin. Hän uskoo, että veriteon teki ihminen, sillä karhun tekemät jäljet näyttävät lavastukselta. Paikallinen nimismies pitää veritekoa selvitettynä, kun karhu menee rautoihin. Karhu on naaraskarhu, eikä kantava naaras yleensä käy ihmisen tai eläinten kimppuun. Pelosta vapautuneet kyläläiset aikovat keittää karhun lihat ja siitä lie Niemi keksinyt romaanilleen nimen.

Naisten ahdistelu ja kuolemat eivät kuitenkaan lopu, vaikka karhu kellistettiin. Kylän nuorten kokoontuessa tansseihin, joutuu yksi tytöistä päällekarkauksen uhriksi. Hän selviää hengissä mutta on mykkyyteen asti järkyttynyt. Hän ehkä tunsi päällekarkaajan ja on siksi hengenvaarassa. Koko kyläyhteisö on paniikissa, kun vielä paikkakunnalla asunut taiteilija löytyy kuolleena kotoaan ja hänen rahansa on varastettu. Syyllistä aletaan hakea summittaisesti ja lopulta syylliseksi saadaan Laestadiuksen oppipoika Jussi. Hänet vangitaan, tuomitaan mestattavaksi ja viedään Uumajan vankilaan odottamaan kuolemantuomion täytäntöön panemista.

Ennen Jussin vangitsemista ja tuomitsemista Laestadius sai kuitenkin selville oikean syyllisen mutta syyllisyyden toteennäyttäminen on hankalaa. Tutkimuksia tehdessään Laestadius käytti hyväkseen taitojaan kasvitieteilijänä ja tarkkojen havaintojen tekijänä ja Jussi kirjasi kaiken ylös. Nimismies, kirkkoherran vihamiehenä, ei uskonut Laestadiuksen tekemiä tutkimuksia vaan piti niitä hölynpölynä. Väkisin pieksämällä saatu Jussin tunnustus oli hänen mielestään pätevämpi näyttö kuin papin tekemät mielikuvitukselliset tutkimukset.

Mikael Niemi on kirjoittanut monipolvisen ja monimutkaisen tarinan kotikylänsä tapahtumista kauan sitten. Romaanin epilogissa hän kertoo kasvaneensa kivenheiton päässä Pajalan vanhasta pappilasta, missä Lars Levi Laestadius perheineen asui. Kunnioittaakseen merkittävän herätysliikkeen alullepanijaa ja hänen työtään kasvitieteilijänä on Niemi punonut jännittävän ja lukijan mukaansa tempaavan tarinan. Laestadius oli eläessään Ruotsin kirkon ja muidenkin viranomaisten hampaissa, kun paikkakunnan silmäätekevät valittivat hänen tekemisistään kuningasta myöten. Valitukset eivät kuitenkaan johtaneet rangaistuksiin ja Laestadius sai jatkaa kirkkoherrana kuolemaansa saakka.

Karhun keiton tarinan muutamat yksityiskohdat tuntuvat epäuskottavilta, sillä tuskin Laestadius kykeni saamaan sormenjäljet näkyviin, vaikka saattoi olla hajulla asiasta. Sormenjälkitutkimus tuli käyttöön vasta 50 vuotta myöhemmin. Muutamasta pienestä horjahduksesta huolimatta lukija seuraa tarinan käänteitä jännittyneenä. Kuka lopulta on veritekojen takana ja miten vangitun Jussin käy? Mikael Niemi osaa ripotella vihjeitä tekijästä niin ovelasti, että ainakin minä osuin arvailuissani harhaan. Mitenkähän sinulle käy romaania lukiessa?

Juha Pikkarainen