Risto Isomäki Viiden meren kansa Into 2018

27.1.2019

Mielikuvituksella on uskomaton voima. Sen avulla saa kuolleetkin elämään ja vuosituhansien takaiset tapahtumat tuntumaan oikeasti tapahtuneilta. Kun vielä yhdistää mielikuvituksen ja tieteellisen tiedon, voi tietämätönkin oppia uusia asioita kaukaa ihmiskunnan menneisyydestä.

Kirjailija Risto Isomäki on uusimmassa romaanissaan Viiden meren kansa paneutunut suomalaisten menneisyyteen. Kirjan on kustantanut Into. Jussi Karjalaisen tekemät hienot kirjan kansipaperit ansaitsevat kiitoksen. Vuonna 1961 syntynyt Risto Isomäki on julkaissut 1991 alkaneella kirjailijaurallaan yli 20 teosta sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjoja. Hänet on palkittu monilla eri palkinnoilla.

Viiden meren kansa on romaani ja tietokirja, sillä kirjailija kertoo romaaninsa lopussa 50-sivuisessa jälkihuomautuksessa, mihin hän perustaa romaaninsa. Ratkaisu on mielestäni hyvä, koska suomalaisten menneisyydestä on keskenään ristiriitaisia tietoja. Meille vanhemmille lukijoilla on koulussa opetettu oikeastaan täyttä puppua, missä suomalaisille luotiin uljas menneisyys, jota ei koskaan ollut olemassakaan. Romaanin aikahaarukka on huima, yli 10 000 vuotta. Tarina alkaa 11 000 vuotta sitten, jolloin mannerjää oli vasta vetäytynyt ja näkyvissä ollut maa oli pelkkää puutonta tundraa. Romaanin tarina päättyy 1200-luvulle, kun pohjoiset ristiretket Suomessa ja Baltiassa päättyivät kristinuskon veriseen voittoon.

Mikä veti ihmisiä hyisiin olosuhteisiin 11 000 vuotta sitten, jolloin Itämerellä vielä seilasi jäävuoria, jotka olivat peräisin nykyisessä Keski-Ruotsin olevista mannerjään rippeistä? Vastaus on yksinkertaisesti ruoka eli hylkeet, joita oli miljoonittain. Hylkeistä saatiin kaikki elämiseen tarvittava. Geneettisten tutkimusten perusteella ensimmäiset tulijat olivat lähtöisin Pyrenneitten niemimaalta..

Suomen alueen ensimmäinen asutuskeskus oli nykyisessä Yli-Iissä oleva Kierikki, jonne rakentui kivikautinen kylä. Arvellaan, että siellä asuttiin parituhatta vuotta, ennen kuin se tuhoutui tsunamin aiheuttamassa tulvassa. Kierikissä oli kyllin syvä ranta, ettei jään alta vapautuneen maan nouseminen jättänyt sitä kauaksi meren rannasta kuten kävi monille muille asuinpaikoillle.

Kierikin ihmisten kanssakäyminen sekä Isomäen nimeämien Länsimeren yli Ruotsiin ja Kapean itämeren rannoille Vienaan oli vilkasta. Tämän luvun metsästäjä saattaa tuntua ajattelultaan liian nykyaikaiselta mutta se ei mielestäni haittaa lukukokemusta. Muinaisjäännöksinä löydetyt 40 jätinkirkkoa Kemin ja Kokkolan väliltä muistuttavat etelämpää Euroopasta tunnettuja muinaisjäänteitä ja todistavat elämisen tasosta. Jätinkirkoissa palvottiin auringon nousua ja laskua vuodenkierron mukaisesti.

Kalevalan henkilöt seikkailevat romaanin tarinassa, missä kerrotaan Eestin Saarenmaalle 4000 vuotta sitten pudonneesta asteroidin kappaleesta. Todistetusti alueelle putosi asteroidi tai sen kappaleita, joiden mukana tuli maahan 10 000 tonnia nikkelirautaa. Luonnonilmiö nähtiin satojen kilometrien laajuisella alueella. Sattumalta putoamisalue oli mineraaliperustaltaan sopiva ja pudonneesta raudan ja nikkelin seoksesta suli jonkinlaista terästä, jota ei osattu vielä valmistaa. Sen arvo oli satumainen kuten Isomäki kirjansa loppulauseessa kertoo.

Mielestäni romaanin koskettavin osa kertoo Volgan mutkasta muutaneiden esi-isiemme tulosta. Isomäki kuvaa näitä tulijoita nimenomaan naisten johtamiksi kyläkunniksi. He joutuivat pakenemään kauempaa idästä tulleita sotaisia ihmisiä. Herkullisesti Isomäki vetää jatkumoa tähän päivään. Suomalaiset ovat olleet edelläkävijöitä naisten aseman parantamisessa kohti tasa-arvoa. Jospa syynä on varhaisten esi-isien arvostus, kun he sallivat naisten johtaa kyläkuntia. Isomäki perustaa näkemyksensä Mustanmeren pohjoispuolelta olevista sotureiden kurganeista eli hautakukkuloista löytyneisiin jäänteisiin. Kurganeiden jäänteistä oli naisia yli puolet. Tämän luvun prinsessa on hyvä sukupuolensa edustaja myös tämän päivän naisille.

Risto Isomäen Viiden meren kansa on sekoitus fiktiota ja faktaa, jossa fakta kulkee edellä. Lukija tempautuu tarinoiden matkaan, vaikka ymmärtää, että kaikki ei ehkä mennytkään juuri näin. Risto Isomäki myös purkaa romaanissaan monia kansallisia myyttejä, joita on luotu tarpeesta rakentaa Suomelle uljas menneisyys.

Juha Pikkarainen