Antti Tuuri Aavan meren tuolla puolen Otava 2018

4.3.2019

Kun kirjan nimi on Aavan meren tuolla puolen, jokainen suomalainen tietää, että kyseessä on sitaatti Unto Monosen kuolemattomasta tangosta Satumaa. Se on noussut suomalaisen kaihon symboliksi ja Mononen sävelsi sen vuonna 1955. Kappale nousi kuolemattomuuteen Reijo Taipaleen levytyksenä vuonna 1962. Satumaan kuolemattomuudesta kertoo paljon, että sitä esitettiin virallisesti virsikirjaan. Sinne vuosikymmeniä tanssilavoilla soitettua tangoa ei kuitenkaan hyväksytty.

Aavan meren tuolla puolen on Antti Tuurin uusin romaani, jonka on kustantanut Otava. Kohta puoli vuosisataa kirjoja kirjoittanut Antti Tuuri on palkittu kaikilla mahdollisilla palkinnoilla mitä suomalainen kirjailija voi saada Nobelia lukuunottamatta. Kaikkiaan Antti Tuuri on julkaissut yli 80 teosta, eikä hänen luomiskykynsä näytä yhtään ehtyvän.

Aavan meren tuolla puolen on itsenäinen jatko-osa pari vuotta sitten ilmestyneelle romaanille Tangopojat. Siinä Tuuri kertoi 1970-luvun alun voimakaasta Ruotsiin muutosta. Myös Pohjanmaalta muutti Ruotsiin paljon väkeä. Heidän joukossaan oli myös pelimanneja ja tanssimuusikoita, jotka perustivat Tangopojat -orkesterin. Se kiersi varsinkin Ruotsin suomalaispaikkakuntien tanssilavoilla soittamassa ja nautti suurta suosiota.

Romaanissa eletään tätä päivää ja Tangopoikien soittajat ovat jo eläkemiehiä. Soittohommia harrastetaan yhä mutta keikoilla ei enää käydä. Aamupäivällä juuri soittamaan lähtiessään orkesterin haitaristi Sauli kuitenkin lyhistyy omakotitalonsa eteisen lattialle ja kuolee. Vaimonsa, entisen Tangopoikien laulusolisti Elinan ja ambulanssimiesten elvytysyritykset ovat turhia.

Antti Tuuri kertoo yhden päivän romaaninsa tarinaa neljän eri kertojan kokemina. Kertojia ovat Saulin ja Elinan vanhin lapsi Kaija, jonka oikea isä ei ole Sauli mutta Kaija on aina pitänyt Saulia isänään. Toisena kertojana on Petteri, joka oli naimisissa Kaijan kanssa mutta he erosivat jo vuosia sitten. Kolmantena kertojana on Stina, joka on Kaijan ja Petterin tytär. Kaiken vetää yhteen romaanin lopussa Elina.

Tämän päivän Ruotsi on jotakin aivan muuta kuin se oli melkein puolivuosisataa sitten, jolloin Sauli ja Elina tulivat suuren suomalaisjoukon mukana maahan. Pitkään suomalaiset kokivat olevansa toisen luokan kansalaisia ja tukeutuivat toisiinsa. Vähitellen alettiin vaatia suomen kielen aseman vahvistamista mutta varsinainen kotoutuminen alkoi elintason noustessa ja lasten kasvamisen myötä. Ruotsalainen koulu sopeutti suurimman osan suomalaislapsista ja yhteydenpito koti-Suomeen väheni. Aikuistuttuaan osa lapsista jatkoi vanhempiensa työläisammateissa kuten Saulin ja Elinan nuorimmainen Leena mutta moni opiskeli yliopistoissa parempiin ammatteihin. Näin tekivät Saulin ja Elinan lapsista Kaija ja Antero, jotka ovat tänään naimisissa ruotsalaisten puolisoiden kanssa.

Monikulttuurinen tämän päivän Ruotsi on puolessa vuosisadassa muuttunut tyystin. Maassa on lukuisia eri kansallisuuksia ja nationalismi ruotsidemokraattien muodossa nostaa voimakkaasti päätään. Sen saavat kokea myös Saulia surevat lapset, jotka rientävät tukemaan äitiään Skövdeen. Kaijan lapsenlapsi Elvira käy koulua, johon äärinationalistit tekevät surupäivän aamuna polttopulloiskun. Iskusta tulee ykkösuutinen kaikissa medioissa. Kaijan ruotsalainen mies lähtee hakemaan Elviraa kotiin. Samalla asialla on myös Elviran pappa Petteri mutta ensimmäiseksi koululle ehtii Elviran turkkilainen isä Raul. Tämä on lähdössä Istanbuliin ja aikoo viedä Elviran mukanaan, vaikka tytön huoltajuus on äidillä Stinalla. Koko sureva joukko on huolissaan Elviran kohtalosta.

Antti Tuuri on kirjoittanut monipolvisen romaanin, jossa kertojan vaihtelun ansiosta piirtyy lukijalle tarkka kuva tämänhetkisestä ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Voimakas maahanmuutto on jatkunut Ruotsiin vuosikymmeniä ja muualta tulleiden osuus koko väestöstä on noussut jo viidennekseen. Suomalaisten tulijoiden kritiikki nationalisteja kohtaan näkyy kielessäkin. Suomen kielen asemasta aikanaan taistelleet nimittävät nationalisteja aboriginaaleiksi ja koulutettu Kaija tosiruotsalaisiksi. Monenlaisesta kritiikistä huolimatta ruotsalainen yhteiskunta saa kiitosta Saulin ja Elinan jälkeläisiltä. Elina kiteyttää tuntemukset sanomalla, että yhteinen elämä Saulin kanssa oli ollut hyvä elämä.

Miten Elviran lopulta käy ja kuinka Saulin kuoleman sureminen luonnistuu? Se selviää, kun luette Antti Tuurin tuoreimman romaanin Aavan meren tuolla puolen. Lukemisiin.

Juha Pikkarainen