Vesa Heikkinen Täydellinen lause on mahdoton yhtälö Teos 2019

13.5.2019

Etelän mies ja Lapin mies olivat hiihtämässä ja etelän miestä alkoi väsyttää. Hän sanoi Lapin miehelle, että huilataan eli levähdetään. Lapin mies ymmärsi huilaamisen toisin ja innostui entisestään hiihtämään ja laskemaan. Lapin miehelle huilaaminen tarkoitti laskemista tai hangella helposti liikkumista. Niin joutui etelän mies huilaamaan pitkin hankia, vaikka kuinka väsytti.

Sanojen erilaisia merkityksiä pohtii Sallan Tuohikylästä maailmalle lähtenyt Vesa Heikkinen tuoreessa esseekokoelmassa nimeltään Täydellinen lause on mahdoton yhtälö, alaotsakkeena Merkitysesseitä. Kirjan on kustantanut Teos. Vuonna 1963 syntynyt Vesa Heikkinen on väitellyt tohtoriksi Suomen kielestä ja on Oulun yliopiston dosentti. Hän on tutkinut erityisesti politiikan ja ideologioiden kieltä sekä työskennellyt pitkään toimittajana. Hän juontaa Yle Puheessa Politiikkaradiota yhdessä Tapio Pajusen kanssa. Heikkinen toimii myös Kotuksen www - sivuston päätoimittajana ja on kirjoittanut sekä toimittanut useita tietokirjoja.

Kirjansa esipuheessa Vesa Heikkinen kirjoittaa: Kirjoittaminen on pahimmillaan ja parhaimmillaan kuiluun katsomista, varsinkin kun kirjoittaa sellaisista epämääräisistä aiheista kuin kieli, merkitys ja kriittisyys. Heikkinen kirjoittaa miten sanojen erilaiset merkitykset ovat kiinnostaneet häntä pikkupojasta saakka. Hän etsi sanojen merkityksiä aikuisten puheista mutta myös lehdistä ja kirjoista sekä aina kotona soivasta radiosta. Vuonna 1970 kotiin hankittiin televisio, jonka kautta tarjolla oli myös kuva, mikä vain lisäsi sanojen erilaisia merkityksiä. Monen tulevan kirjoittajan tavoin Heikkinen kirjoitti kaikenlaista jo pienestä pojasta alkaen. Ensimmäisen kirjoituskoneen hän hankki hillarahoilla 1970-luvun alussa.

Vesa Heikkisen ensimmäisessä esseekokoelmassa on esipuheen lisäksi viisi pitkää esseetä. Tavanomaisesta poiketen Heikkinen kertoo kunkin esseen alussa lyhyesti sisällöstä. Tämä on tarpeen, sillä esseet ovat kerronnaltaan hieman hajanaisia ja kerronta voi laajentua kauas varsinaisesta aiheesta. Vaikka Vesa Heikkinen kirjoittaa esseensä kielitieteilijän vankalle tietopohjalle, hän rakentaa ne omien kokemustensa varaan. Esseet ovat minulle läheisiä, koska kirjoittajan kokemukset metsästä ja ojien varsilta ovat lähellä omiani samoilta paikoilta Sallan ja Savukosken kairoissa.

Jos kala- ja marjapaikat ovat kirjoittajan kanssa samoja, eivät kirjalliset idolitkaan juuri poikkea toisistaan. Arvostamme Pentti Haanpäätä, Veijo Merta, Erno Paasilinnaa ja Veikko Huovista. Heikkisen idoleihin kuuluu myös Mika Waltari, jota itse en ole arvostanut tämän 1930-luvun oikeistolaisten mielipiteiden takia. Kielitieteilijöistä Heikkinen arvostaa M.A.K. Hallidayta. Esipuheessa kirjoittaja kertoo koskettavasti surusta, jota koki Hallidayn kuoltua huhtikuussa 2018 93-vuotiaana.

Esseessä Armoitettujen sanaseppojen herkkää runollisuutta Heikkinen kertoo isästään ja suhteestaan tähän. Kauniisti ja liikuttavasti hän kertoo isän ja pojan viimeisestä tapaamisesta Sallan terveyskeskuksen vuodeosastolla ja automatkasta tapaamisen jälkeen Sallasta etelään. Hyvin erikoinen yhteensattuma selviää Heikkisen isän usein laulamasta venäläisestä laulusta Rakastan elämää. Laulun on tuonut Petroskoista Suomeen Kauko Käyhkölle pääselostaja Pekka Tiilikainen, joka sattuu olemaan Heikkisen vaimon isoisän isä. Elämässä voi olla kummallisia yhteensattumia.

Esseessä Faabelin vinkkelimutkia elämän taipaleella Heikkinen kirjoittaa mm. eläinsaduista ja -tarinoista. Pentti Haanpään tavoin moni kirjailija on kirjoittanut sellaisia ennen kirjailijauraansa. Minulle esseen erikoisin tieto oli natsien poikkeuksellinen suhde eläimiin. Natsit olivat lähtökohtaisesti ihmisvihaajia ja samalla monen natsin suhde eläimiin oli läheinen. Ihmisten ja eläinten välillä ei nähty eroa vaan hierarkkinen jatkumo. Ylimpänä kansallissosialismin luontokuvassa olivat rotupuhtaat arjalaiset, sitten tulivat eläimet, joista ylimpinä ja kunnioitetuimpina olivat voimakkaat, muut valtansa alle alistaneet pedot. Sitten tulivat muut eläimet ja lopulta ali-ihmiset. Tämä tieto voi olla kiusallinen sellaisille ihmisille, jotka pitävät kasvissyöntiä ja eläinten oikeuksien tiedostamista merkkinä omasta moraalisesta ylemmyydestä. Tuskin he tahtovat kuulua natsien kanssa samaan porukkaan.

Vesa Heikkisen Täydellinen lause on mahdoton yhtälö on poikkeuksellisen omakohtainen esseekokoelma, jota lukee mielellään. Heikkinen osaa kirjoittaa arvostamistaan kirjailijoista hienosti omia lukukokemuksiaan kuvaten. Vaikka hän arvostaa kirjailijaa, hän uskaltaa myös arvostella tämän näkemyksiä. Kertakaikkiaan nautittava lukukokemus.

Juha Pikkarainen