Ari Turunen Mulkerot Into 2019

10.6.2019

Ennen koulujen historianopetus keskittyi suurmiehiin, naisia historiantekijöinä ei edes mainittu. Suurmiesten kautta kerrottiin historian tapahtumista ja korostettiin yksittäisen suurmiehen osuutta. Joskus tuntui siltä, että suurmiehet tekivät yksin koko historian. Vaikka sodissa mainittiin kuolleen paljon ihmisiä, ei suurmiehiä juurikaan syytetty julmuuksista. Ehkä ainoat suurmiehet joiden tekemiset avoimesti tuomittiin olivat Adolf Hitler ja Josif Stalin. Molempien suurmiesten tekemisissä korostettiin myös positiivisia puolia kuten Saksan autobaanoja ja Neuvostoliiton teollistamista.

Tietokirjailija Ari Turunen on uusimmassa kirjassaan kaivellut suurmiesten nurjia puolia. Kirja on nimeltään Mulkerot, alaotsakkeena Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja. Kirjan on kustantanut Into. Kirjansa johdannossa Turunen korostaa, että oman maan sankari on yleensä naapurimaiden asukkaille suuri rikollinen. Turunen on valinnut kirjaansa juuri sellaisia suurmiehiä, joilla on edelleen patsas tai patsaita jossakin päin maailmaa.

Ari Turunen kirjoittaa: Ajatukset kansallisista sankareista on kanonisoitu, mikä usein estää näkemästä kansakunnan johtajia muussa kuin sankarillisessa valossa. Kun silloin tällöin joku huomauttaa sankareiden aiheuttamista julmuuksista, kritiikki halutaan laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Hyvin tyypillisesti vastineissa tuodaan esille, että on epäreilua nostaa esiin yksityiskohtia näiden valloittajien määräämistä teloituksista, koska heidän elinaikanaan vihollisen tappamisen ja hänen maansa tuhoaminen oli yleinen, rutiininomainen toimenpide, eivätkä he poikeneet muista hallitsijoista. Hyväksyvätkö tällaisten väitteiden esittäjät myös nykyajan puhdistukset ja kansanmurhat sillä perusteella, että se on maan tapa ja lakia on pyritty noudattamaan?

Turunen aloittaa kirjansa Aleksanteri Suuresta. Minullekin opetettiin koulussa, miten nuori Aleksanteri kesytti hevosensa Bukefaloksen, kun huomasi tämän säikkyvän omaa varjoaan. Vuonna 2011 pystytettiin Makedoniaan 22 meträ korkea patsas, missä Aleksanteri Suuri istuu Bukefaloksen selässä miekka pystyssä. Makedonia oli Aleksanterin syntymämaa ja siellä häntä yhä pidetään suurena sankarina. Hän kuitenkin tavoitteli maailman herruutta ja käsitteli valloittamiaan alueita kovakouraisesti. Hän oli myös kiivas ja tappoi omin käsin myös lähipiirinsä ihmisiä. Humalassa hän onnistui myös polttamaan Persia muinaisen pääkaupungin.

Mulkeroita löytyy myös kirkon piiristä. Paavi Urbanus II sai kansankiihotuksellaan aikaiseksi ristiretket, joissa kuoli satojatuhansia ihmisiä sekä kristittyjä että muslimeja. Yhä jatkuva muslimien ja kristittyjen vastakkainasettelu on osittain ristiretkien seurausta. Paavi Leo XIII julistui vuonna 1881 Urbanuksen autuaaksi ja 33 metriä korkea näköispatsas pystytettiin vuonna 1887 hänen kotikaupunkiinsa.

Toinen kirkonpiirin mulkero oli uskonpuhdistaja Martti Luther. Hän ei kirjoittanut ainoastaan teesejä katolisen kirkon anekauppaa vastaan vaan myös lukuisia pamfletteja talonpoikia ja juutalaisia vastaan. Luther kannatti talonpoikaiskapinoissa tiukkaa linjaa. Kapinalliset piti yksinkertaisesti tappaa. Lutherin mielestä kaikki juutalaisten synagoogat, koulut ja kodit piti hävittää. Hänen kirjoitukset olivat täynnä leppymätöntä vihaa. Luther oli autoritäärinen, ilkeämielinen panettelija ja varma asiansa oikeutuksesta.

Mulkeroina Ari Turunen pitää myös Leniniä, Maota ja Che Guevaraa. Leniniä hän pitää puoluepukarina ja riitelijänä, ei kansallisena johtajana. Hän oli vallankumouksen vihollisille armoton ja jakoi keveästi teloituskäskyjä. Turunen kirjoittaa, että Leninin mielestä terrorin kuului uuden valtion politiikkaan. Lenin aloitti Stalinin huippunsa viemän leirijärjestelmän, joka käytännössä tappoi kymmeniä miljoonia neuvostokansalaisia. Yhtä armottomilta tuntuvat myös Mao ja Che. Mao kohteli kiinalaisia kovakouraisesti ja vähät välitti miljoonien kiinalaisten hädästä. Mao aloitti myös kulttuuri vallankumouksen, jonka seuraukset olivat katastrofaaliset. Tänään suosiossa oleva Che oli myös säälimätön mutta nautti Maon tavoin luksuksesta. Turusen mielestä Che oli taitava manipuloija ja vaali tarkasti imagoaan.

Raakuus ja julmuus liitetään arkipuheessa aasialaisiin ja itäisiin kansoihin. Toki Turunen kirjoittaa myös itäisistä mulkeroista kuten Tsingis-kaanista, Attilasta tai Iivana Julmasta mutta mulkeroita löytyy vähintään yhtä paljon eurooppalaisista ja amerikkalaisista suurmiehistä. Kirjan lyhyet elämäkerrat on kirjoitettu vaudikkaasti ja tosiasioissa pitäytyen. Kirjan laaja lähdeluettelo osoittaa tekijän perehtyneen hyvin asiaan. Kannattaa tutustua.

Juha Pikkarainen