Antti Halme Saattaen vaihdettava Atena 2019

7.7.2019

Miten ihminen suhtautuu kuolemaan, kun se saapuu yllättäin ja ennen aikojaan? Voiko odottamattoman kuoleman jotenkin hyväksyä ja miten ihminen jatkaa elämäänsä, kun läheinen ihminen kuolee äkkiä? Näitä kysymyksiä ja monia muitakin elämän ja kuoleman peruskysymyksiä jouduin pohtimaan, kun luin Antti Halmeen ensimmäisen aikuisille kirjoitetun romaanin Saattaen vaihdettava. Kirjan on kustantanut Atena.

Vuonna 1972 syntynyt Antti Halme on mainostoimistossa työskentelevä kirjoittamisen ammattilainen, joka on aikaisemmin kirjoittanut seitsemän nuortenromaania. Vuonna 2009 ilmestynyt Metalliveljet oli ehdolla nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Kirjoittamisen lisäksi Antti Halme soittaa kitaraa omassa bändissään.

Romaanin osuva nimi Saattaen vaihdettava on rautatietermi. Sen mukaan junan vaunu pitää vaihtaa ratapihalla raiteelta toiselle kytkettynä kiinni veturiin perille asti. Saattaen vaihdettavia vaunuja ei saa päästää irti veturista vapaasti rullamaan ja törmäämään toiseen vaunuun, jottei vaunussa oleva tavara rikkoutuisi. Nimi sopii mainiosti romaaniin, jonka päähenkilöistä yksi on ammatiltaan veturinkuljettaja. Nimi myös symboloi kuoleman kohtaamista. Jos kuolema kohdataan yllättäin ilman saattamista, voi myös ihminen rikkoontua kuten romaanin Minna pojan yllättävän kuoleman seurauksena.

Antti Halme on jakanut romaaninsa kolmeen lukuun, joiden nimet ovat myös rautatietermejä; Lähtölaituri, Risteys ja Pääteasema. Jokainen luku on jaettu lyhyisiin osiin, joissa romaanin tapahtumien kertojana on kukin päähenkilö vuorollaan. Mika ja Tomi ovat sidoksissa toisiinsa, koska Mika on Tomin vapaaehtoisena saattohoitajana tämän viimeisinä viikkoina ennen kuolemaa. Se miten Minna liittyy Mikaan ja Tomiin selviää aivan romaanin lopussa, vaikka asiasta annetaan vihiä jo aikaisemmin.

Romaanissa Saattaen vaihdettava kerrotaan kolmesta nelikymppisestä Mikasta, Tomista ja Minnasta sekä heidän läheisistään. Mika työskentelee mainostoimistossa ja asuu vaimonsa sekä kahden tyttärensä kanssa arvostetulla asuinalueella Espoossa. Elämä on kutakuinkin mallillaan mutta Mika ei ole tyytyväinen. Rutiineiksi käpertynyt arki rassaa, eikä Mika uskalla tehdä muutosta elämäänsä. Hän alistuu vaimonsa oikkuihin ja jatkuvaan kodin tuunaukseen. Alistuminen näkyy jo Mikan muutenkin hintelässä olemuksessa. Muutoksen kaipuussa Mika hakeutuu vapaaehtoiseen saattohoitajakoulutukseen, jotta kokisi elämässään jotakin uutta.

Tomi on veturinkuljettaja ja poikamies, joka elää kaksin kissansa kanssa. Hän on pitänyt huolta kunnostaan ja hänen miehekkyytensä on naisten mieleen. Yllättäin Tomilta löytyy aivokasvain, jota ei voi leikata tai hoitaa muutenkaan. Läääkärin diagnoosi on tyly, elinaikaa on jäljellä muutamasta viikosta pariin kuukauteen.
Minna puolestaan on toimitusjohtajan vaimo ja hoitaa parivuotiasta tytärtään Ninniä. Minnan mieltä kuitenkin painaa oman pojan Saulin menettäminen muutama vuosi sitten. Minna ei ole päässyt yli poikansa kuolemasta ja turvautuu liian usein viiniin. Pojan kuoleman selvittämisestä on tullut Minnalle pakkomielle, joka uhkaa särkeä hänen mielensä ja myös perheensä.

Antti Halme tarkastelee romaanissaan ihmisiä keski-iässä, jossa elämän pitäisi olla mallillaan. Kirjansa esipuheessa, joka on romaanissa harvinainen, Halme kirjoittaa: Halusin kirjoittaa kirjan, joka kertoo elämästä ja kuolemasta. Lähdin tutkimaan elämän tarkoitusta – ja uskon löytäneeni sen. Se on kohtaamisissa, jäljissä, jotka jätämme toisiin ihmisiin. Me olemme saattaen vaihdettavia. Tarvitsemme toisiamme ollaksemme kokonaisia.

Kun kohtaamme elämässä jotakin odottamatonta ja sellaista, mihin emme ole valmistautuneet millään tavalla, saatamme joutua eksyksiin romaanin Minnan tavoin. Ulospääsyä ei tunnu löytyvän. Voimme myös löytää elämällemme uuden suunnan kuten Mika. Hän sai kuolevalta Tomilta uskallusta omiin ratkaisuihinsa, jotka murtavat rutiinit ja tarjoavat uuden mahdollisuuden. Ehkä uusi elämä antaa jotakin sellaista mitä olemme aina kaivanneet mutta emme ole uskaltaneet toteuttaa.

Antti Halmeen romaani Saattaen vaihdettava kuvaa uskottavasti ihmisiä elämänsä risteysasemalla. Osa nousee toiseen junaan mutta muutama jää myös asemalle. Kumpi on parempi? Sen päätät sinä parahin lukija.

Juha Pikkarainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

Timo Leskelä (toim.) Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta Tammi 2008