Matti Rönkä Uskottu mies Gummerus 2019

21.7.2019

Heinäkuu on mediassa otollista aikaa erilaisille vale- tai sensaatiouutisille kuten arveluttavista aiheista kirjoitettuja uutisia ennen nimitettiin. Sensaatiouutisissa nostettiin jokin mitätön asia tikunnokkaan ja kirjoitettiin siitä isosti. Ennen lukijat saattoivat ymmärtää, ettei sensaatioita kannata ottaa kovin vakavasti. Sensaatiouutisia on kirjoitettu oikeiden uutisten puutteessa loma-aikana usein väliaikaisin voimin. Vale- tai sensaatiouutisia on julkaistu niin kauan kuin tiedonvälitystä on ollut olemassa. Hämmästelen suuresti miksi erilaiset valeuutiset ja niistä spekulointi on saanut tänään niin suuren roolin? Kyse on kuitenkin vanhasta asiasta. Ehkä valtavat mittasuhteet saaneella sosiaalisella medialla on vaikutusta asiaan.

Valeuutisian, niiden kirjoittajia ja kirjoituksista maksettavia palkkioita käsitellään myös uutistenlukija ja kirjailija Matti Röngän uusimmassa Viktor Kärppä-dekkarissa nimeltään Uskottu mies. Kirjan on kustantanut Gummerus. Kyseessä on vuonna 2002 alkaneen sarjan kahdeksas itsenäinen osa. Vuonna 2006 Matti Rönkä sai Vuoden johtolanka- ja vuonna 2007 pohjoismaisen Lasiavan-palkinnon kolmannesta Kärppä-kirjastaan Ystävät kaukana. Dekkareiden lisäksi Matti Rönkä on julkaissut myös muita romaaneja.

Viktor Kärppä on datsallaan Venäjän Karjalassa, kun saa kutsumattomia vieraita. Vierailla ei ole hyvät mielessä, joten Viktor suhtautuu heihin yhtä kylmäkiskoisesti ja ampuu singolla tuijoiden auton romuksi. Asialla on kuitenkin Viktorin vanha tuttu Artemi, joka tuo Viktorille viestiä Pietarin alamaailmalta. Viktorin vanha armeija- ja opiskelukaveri Pavel on kuollut ja määrännyt Viktorin uskotuksi mieheksi hoitamaan hänen jäämistöään. Suureksi yllätykseksi Pavel on kuollut Helsingissä, missä on myös asunut suomensukuisena paluumuuttajana jo pitkään. Viktor ei ole kuullut Pavelista mitään pitkään aikaan.

Viktor alkaa selvitellä vanhan ystävänsä kuolinpesää ja saa yllättävän paljon yhteydenottoja eri osapuolilta. Kaikki tuntuvat olevan kiinnostuneita kuolinpesän tavaroista. Yhteyttä ottavat niin Venäjän valtiolliset, sotilaalliset kuin rikollisetkin toimijat. Lukijalle selviää, että näillä eri tahoilla ei ole kovin suurta eroa ja kaikki tietävät toistensa tekemisistä. Viktor käsittää vasta nyt myös sen, että Pavel oli oikeasti rakastunut nuoreen Viktoriin ja kuului seksuaaliseen vähemmistöön. Tämä seikka oli myös keino painostaa Pavelia toimimaan vielä Suomessakin kuten haluttiin.

Viktor Kärpällä on perhe Suomessa ja kannattavaa yritystoimintaa rakennusalalla. Viktor on aina pitänyt töissä varsinkin Venäjältä Suomeen muuttaneita mutta nyt näyttää Viktorin oikea käsi, Matti Kiuru, käyttäneen liikaa valtuuksia ja työllistää myös muualta tulleita paperittomia turvapaikanhakijoita. Palkka heillä on paljon pienempi kuin muilla ja sitä ei Viktor voi hyväksyä. Paperittomillekin pitää maksa työstä kunnon palkka.

Uskotun miehen tehtävässä Viktorille selviää, että Pavel oli melko varakas ja ainoa perijä on vanha äiti Venäjän Karjalassa. Selviää myös se, että Pavel on pyörittänyt jonkinlaista trollitehdasta asunnossaan. Asunnon tietoliikenneyhteydet on suojattu niin jämerästi, ettei asunnossa ole pelkästään homoerotiikkaa katseltu. Pavelin laitteet on tutkittu mutta muistiyksikkö puuttuu. Sen haluavat kaikki eri tahot. Muistiyksikkö pitää kuitenkin löytää jostakin ja se on Viktorin homma.

Matti Rönkä on kirjoittanut kokeneena tekijänä kelvollista kesälukemista, joka varmasti maistuu dekkareiden ystäville. Tarina kulkee kepeästi matkalla pitkin Venäjän Karjalaa ja vähän Suomessakin. Jos Venäjän kaikki viranomaiset ja rikollistahot ovat tarinassa mukana tuntuvat myös Suomen poliisit Supoa myöten olevan juonessa mukana. Tulee mieleen varjonyrkkeily tai hienosteleva tanssi, missä kaikki sujuu taiteen sääntöjen mukaan, eikä kukaan halua vahingoittaa toistaan. Kaiken pitää jatkua ennallaan, vaikka joku trollitehtaan pyörittäjä sattuukin kuolemaan.

Sitä hieman ihmettelin, että Matti Rönkä on sijoittanut dekkarissaan entisen Neuvostoliiton armeijaan useita seksuaalisiin vähemmistöihin kuulunutta sotilasta. Tottakai niitä siellä on ollut mutta se, että heitä tietoisesti olisi käytetty hyväksi tiedustelussa tai muissa salaisissa tehtävissä tuntuu ainakin minusta epäuskottavalta. Romaanissa homma toki toimii ja sehän on vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Lukemisiin.

Juha Pikkarainen