Anja Erämaja Imuri WSOY 2019

4.8.2019

Etätyöstä kotona, mökillä tai melkein missä tahansa paitsi sillä varsinaisella työpaikalla tehtävästä työstä puhutaan taas paljon. Moni mökkikunta odottaa etätyötä tekevistä mökkiläisistä vakituisia asukkaita väestöä menettävälle paikkakunnalle. Jos ihmisellä on työpaikka, joka ei vaadi fyysistä läsnäoloa, voi etätyö onnistua. Kun olet vapaa ammatinharjoittaja ja jokainen työsuoritus pitää erikseen hankkia, varsinaista työpaikkaa ei ole olemassakaan eli kaikki työ on eräänlaista etätyötä. Jos taas olet työtön, et voi tehdä etätyötä, kun työtä ei yksinkertaisesti ole.

Runoilija Anja Erämaja käsittelee ensimmäisessä romaanissaan nimeltää Imuri vapaan kirjoittajan työtä ja arkea. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1963 Turun saaristossa syntynyt Erämaja julkaisi esikoiskokoelmansa vuonna 2005. Hän on tähän mennessä julkaissut neljä runokokoelmaa ja kaksi lastenkirjaa. Vuonna 2016 Anja Erämaja sai Ylen Tanssiva karhu -palkinnon viimeisestä runokokoelmasta Ehkä liioittelen vähän. Kirjailijatyön ohella Erämaja valokuvaa ja tekee musiikkia.

Imurin päähenkilö ja kokija on nuorehko nainen nimeltään Kristiina. Hänellä on lapsia ja alkoholisoitunut mies. Nainen on vapaa ammatinharjoittaja - kirjoittaja tai toimittaja. Hän kirjoittaa parhaillaan laajaa artikkelia bakteereista. Hänen työpaikkansa on koti mutta kotona ovat myös koulua käyvät lapset ja juoppo mies. Yritä siinä sitten keskittyä artikkelin kirjoittamiseen. Perheen arjen rutiinit painavat päälle mutta niin painaa myös jutun jättöpäiväkin. Vielä pitäisi yrittää hoitaa miehen juoppoutta ja osallistua AA-kerhon keskustelupiiriin. Miestä ei tietenkään saa mukaan mutta itse sinnekin pitää osallistua. Monenlaisen yrittämisensä keskellä Kristiina sortuu välillä pikkupaheisiin kuten salatupakointiin lenkkireissulla. Sekin jyskyttää takaraivossa ja lisää paineita. Myös Kristiinan äiti ja sisko tuovat perheen arkeen omat huolensa. He haluaisivat neuvoa ja muutenkin sekaantua Kristiinan elämään.

Ajallisesti Imuri kestää kolme päivää. Sinä aikana ehtii tapahtua monenlaista mutta mitään kehitystä ei kuitenkaan tapahdu. Kolmen päivän kuluttua kaikki on oikeastaan ennallaan mutta niinhän se menee elämässäkin. Juopoksi tullaan vähitellen ja takaisin raittiiksi menee aikaa vielä enemmän. Eivätkä lapsetkaan opi uusille tavoille äkkiä vaan samalla lailla venytään aamulla ylösnousemisessa ja viivytellään illalla nukkumaan menemisessä. Eikä se artikkeli bakteereistakaan oikein etene.

Anja Erämaja on jakanut romaaninsa kolmeen lukuun eli romaanin jokainen päivä muodostaa oman lukunsa. Luvut hän puolestaan on jakanut muutaman sivun mittaisiin otsikoituihin osiin. Nämä osat ovat joko Kristiinan omaa ajatuksen virtaa tai arjen kuvausta. Kirjailija on sijoittanut jokaiseen lukuun myös dialogin palasia, joissa Kristiina keskustelee äitinsä, siskonsa tai lastensa kanssa puhelimessa tai muuten vain.
Ei Imuria minään mestariteoksena voi pitää mutta Anja Erämaja osaa mielestäni kertoa mainiosti tavallisten arkisten asioiden kanssa painiskelevasta ihmisestä. Hän kirjoittaa hienosti Kristiinan ajatuksen juoksusta. Lukija kokee ajatukset aitoina ja saattaa eläytyä päähenkilön arkeen. Se että Anja Erämaja on runoilija, näkyy myös romaanin tekstissä. Hän käyttää lyhyitä lauseita ja paikottain kerronta muistuttaa proosarunoa. Tekstin rytmi on välillä tiheä, melkein hakkaava. Kannataa lukea romaania ääneen, koska näin tekstin rytmi tulee paremmin esille.

Anja Erämajan Imuri on kelpo suositus. Voisin kuvitella, että tänään suuressa suosiossa olevan autofiktion ihailijat pitävät romaanista. Kyllä minäkin luin Imuria mielelläni mutta Anja Erämajan hienojen runojen ystävänä odotin kirjalta vähän enemmän. Jospa se toinen romaani joskus tulevaisuudessa on vähän parempi.

Juha Pikkarainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

Timo Leskelä (toim.) Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta Tammi 2008