Laura Lindstedt Ystäväni Natalia Teos 2019

18.8.2019

Entinen, nyt jo edesmennyt, esimieheni Kemijärven sellutehtaan voimalaitokselta tapasi kertoa kahvituntikeskusteluissa ruokakaupassa käynnistään. Kauppias kyseli lihatiskillä: Mitäpä Erkillä mielessä? Vittuhan se mielessä on mutta leikkelemakkaraa pitäisi saada! Mielestäni tämä tokaisu kuvastaa hyvin yleistä suhtautumisen eroa sukupuoliasioissa miesten ja naisten välillä. Ajatellaan, että miehellä asia on koko ajan mielessä mutta nainen suhtautuu siihen pidättyväisemmin. Mutta mitä sitten, jos naisella on seksi koko ajan mielessä jopa niin voimakkaasti, että se alkaa haitata työntekemistä?

Kirjailija Laura Lindstedtin keväällä ilmestyneessä Teoksen kustantamassa romaanissa Ystäväni Natalia naisen seksuaalinen halu on niin voimakas, että tämän pitää hakeutua terapeutin apuun. Vuonna 1976 syntyneen Laura Lindstedtin suppea kirjallinen tuotanto on häikäisevä. Vuonna 2007 ilmestynyt esikoisromaani Sakset voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaana esikoisena ja toinen romaani Oneiron voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2015. Koulutukseltaan Laura Lindstedt on kirjallisuudentutkija ja työstää parhaillaan väitöskirjaa Natalie Sarrautesta. Lindstedt on työskennellyt myös kustannustoimittajana.

Romaanissa Ystäväni Natalie on kaksi henkilöä, sukupuoleton terapeutti ja nelikymppinen Natalia, joka työskentelee vietintätoimistossa graafisena suunnittelijana. Natalia suorastaan rakastaa työtään mutta koko ajan mielessä pyörivä seksi on alkanut häiritä työtekoakin. Hän odottaa vain hetkeä, jolloin esimieskin huomaa, ettei Natalian työnteko suju kunnolla, koska mieli täyttyy seksistä. Natalian mielessä pyörivät toteutuneet rakkaudet ja aktit mutta sinne tunkevat myös kuvitellut ja toivotut mutta toteutumattomat sellaiset. Jotta ongelmasta päästäisiin irti, hakeutuu Natalia terapeutin pakeille. Muuten edessä voisi olla vaikka kemiallinen kastraatio tai itsemurha. Ongelma pitää jokatapauksessa ratkaista.

Natalialle ei kelpaa mikä tahansa kallonkutistaja tai ihmismielen puoskari vaan alasta väitellyt tohtori. Tätä ei kuitenkaan ole hyväksytty Psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi omintakeisen psykoanalyysiä muistuttavan terapian takia. Nataliassa terapeutti näkee potilaan, jonka avulla hänkin voisi pelkästään ammatillisessa mielessä hyötyä. Tähän asti potilaat ovat istuneet nojatuolissa terapeuttia vastapäätä mutta Natalia uskaltautuu makaamaan potilaille varatulle sohvalle. Vaikka Natalia oikeastaan rukoilee terapeutilta apua, hän haluaa itse ohjata terapian kulkua. Hän tuo istuntoihin ison herätyskellon, jolla hän määrittää terapiaistunnon keston. Kellon päristessä tilaisuus on päättynyt ja Natalia poistuu paikalta.

Terapiaan kuuluvat olennaisina harjoitteet, joita Natalian pitää tehdä etukäteen. Hänen pitää kirjoittaa ennalta mielipiteitään pornosta ja omista vaikeistakin kokemuksistaan. Natalia ei kuitenkaan tyydy pelkkiin kirjoituksiin vaan myös äänittää puhettaan ja piirtää taidokkaat kuvat juhlakunnossa olevasta falloksesta ja vastaanottavaisesta vulvasta. Lisäksi hän tuo terapeutille kirjoittamansa päiväkirjan otteita. Näillä tavallisesta poikeavilla tavoilla terapia etenee. Terapeutti hyväksyy Natalian kontrollin ja uskoo, että apu Natalian ongelmiin voi löytyä.

Romaania lukiessa mietin kaunokirjallisuuden ja halvan pornon eroa. Entisajan pornolehdet, Kallet ja Jallut, olivat kuvien lisäksi täynnä suorasukaisia kertomuksia, joissa ainoa tavoite oli miehen laukeaminen. Naisen tyydyttämistä pidettiin toisarvoisena tai sitä pidettiin itsestäänselvyytenä, johon tosimies aina pystyi. Natalian kaltaiset kyltymättömät naiset, nymfomaanit, olivat pornolehdissä jokapojan unelmia, joita myös pelättiin. Ei oltu aivan varmoja siitä, pystyykö kyltymättömän naisen tyydyttämään, vaikka kuinka tosissaan yritti.

Laura Lindstedtin romaanin kerronta on värikylläistä hienoa kieltä, josta ei puutu vivahteita. Vaikka Lindstedt kuvaa myös sukupuoliakstia, ei kuvaus ole pornolehtien tapaista pelkkää jyystämistä, joka päättyy valtavaan purkautumiseen. Kaikesta huolimatta olin lukemastani hieman ymmällä. Kokeileeko Lindstedt tahallaan lukijan maun rajoja vai asettaako hän lukijan koetteelle suhteessa pornoon? Ystäväni Natalia oli erikoinen lukukokemus, joka jätti monta asiaa auki ja varmasti palaa myöhemmin mieleen. Miten Natalian lopulta käy ongelmiensa kanssa? Se selviää vain lukemalla romaani. Monen nykyromaanin tapaan Laura Lindstedt on liittänyt kirjansa loppuun kirjaluettelon, jonka avulla asiaan saa lisävalaistusta. Lukemisiin.

Juha Pikkarainen