Roope Lipasti Jälkikasvukausi Atena 2019

16.9.2019

Ihmisen iästä riippuu kuinka monta kokemusta hänellä on murroiästä. Jokaisella aikuisella on tietenkin kokemus omasta ja sisarten murrosiästä. Jos sinulla on lapsia, niin hekin tulevat tai ovat jo olleet murrosiässä, samoin on lastenlasten kohdalla. Poikkeuksen kokemusten määrässä muodostavat nuorten kanssa työskentelevät. Murrosiän kokemus muuttuu iän myötä. Sen ikävät puolet painuvat unhon yöhön ja pehmenevät. Niistä tulee vertailukohta toisten murrosikäisten kokemuksiin niin hyvässä kuin pahassakin. Joka tapauksessa murrosiässä tapahtuu iso muutos, koska silloin lapsesta kasvaa mies tai nainen.

Kirjailija Roope Lipasti kuvaa romaanissaan Jälkikasvukausi murrosiän vaikutuksia perhe-elämään, varsinkin vanhempien muuttuneeseen arkeen. Kirjan on kuvittanut Anton Lipasti ja kustantanut Atena. Vuonna 1970 syntynyt Roope Lipasti on tuottelias kirjailija, joka on julkaissut viime vuosina runsaasti. Kirjojen lisäksi hän kirjoittaa kolumneja ja pitää romaanissa hyödynnettyä Teini talossa -blogia.

Romaanin perheessä on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. Tyttö on jo murrosiän ylittänyt ja lentänyt pesästä. Hänen murrosikänsä oli helppo, muutosta tytöstä naiseksi ei edes huomannut. Vanhempi pojista, Elias, on murrosiässä mutta nuorempi poika, Juuso, vasta sen kynnyksellä. Perheen isä kirjoittaa Lipastin tavoin ja äiti on töissä paikallisessa seurakunnassa.

Eliaksen murrosikää ei voi olla huomaamatta. Lipasti kirjoittaa:” Murrosikäisen aivot menevät solmuun. Siitä seuraa erinäisiä ongelmia. Hän ei esimerkiksi näe muita ihmisiä ympärillään. Tai näkee kaverinsa, mutta ei perheenjäseniään. Aivosolmun tuloksena teini alkaa kuvitella, että maaima on tehty yksinomaan häntä varten. Tämä vaihe ei mene kaikilta koskaan ohi.”

Vanhemmille etenkin isälle Eliaksen murrosikä aiheuttaa harmaita hiuksia. Isä haluaa ratkaista ongelmat suoraviivaisesti ja nopeasti. Tietenkin hän korottaa ääntään ja kajoaa fyysisesti mutta ruumiillisesta kurituksesta ei voi puhua. Perheen äidille isän menetelmät ovat kauhistus, koska hän haluaa ratkaista ongelmat keskustellen ja suostutellen. Äidin mielestä lasta ja muutosta hänessä pitää ymmärtää. Aina tappion kärsittyään isä sulkeutuu autotalliin. Siellä hän muovailee savesta lähialueen eläinten pienoismalleja ja purkaa pahaa oloaan. Autotallissa saa olla myös omissa oloissaan. Se on tyypillinen miehinen pakopaikka.

Murrosiässä tutustutaan myös vastakkaiseen sukupuoleen. Eikä aikaakaan kun Elias löytää Emman. Nuorten aika kuluu kahdestaan ja tuntuu siltä, ettei maailmassa ole ketään muuta olemassakaan. Uuden ihmisen ilmaantuminen melkein pysyvästi Eliaksen huoneeseen tuo perheeseen omat ongelmansa. Muiden perheenjäsenten arki alkaa kärsiä, varsinkin kun Emma on omassa kodissaan tottunut toisenlaiseen elämään.

Ongelmat alkavat kasaantua. Poliisi ottaa yhteyttä isään, koska Elias on nähty porukassa missä alaikäiset ovat juoneet kaljaa. Elias myös tuunaa moponsa sellaiseen kuntoon, ettei sillä saa ajaa liikenteessä, mopokortin ajokokeesta puhumattakaan. Isän ja Eliaksen välit kiristyvät äärimmilleen ja Emma soittaa poliisille. Poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen ja edessä on keskustelu lastensuojeluviranomaisten kanssa. Koulun kesäloman aikana Elias karkaa kotoa, eikä aio enää palata takaisin.

Roope Lipastin Jälikasvukausi on mielestäni hankalan murrosiän kuvaus, vaikka romaanin loppu onkin seesteinen. Kolmen tyttären isänä kummastelen romaanin vanhempien kasvatustapoja. Jos vanhemmat vetävät lastensa kasvattamisessa eri suuntiin, ei hyvää seuraa. Murrosikäinen lapsi luonnollisesti osaa käyttää vanhempiensa erimielisyyttä hyväkseen ja edessä on ongelmia. Minun mielestä vanhempien samanmielisyys ja johdonmukaisuus ovat keskeiset ohjenuorat lasten kasvattamisessa. Niillä ainakin me vaimoni kanssa olemme pärjänneet tyttäriemme kanssa. Joku voi sanoa, että tyttärien kasvatus onkin helppoa mutta kyse ei ole sukupuolesta vaan lapsista ylipäänsä.

Roope Lipasti osaa kirjoittaa vakavasta asiasta humoristisesti. Hän löytää kaikille isille ja äideille sekä näiden murrosikäisille muruille väistämättömistä asioista monia uusia puolia. Kyllä murrosiästä selviää hengissä, vaikka mustelmia saattaakin tulla. Jälkikasvukausi on tarpeellista ja hauskaa luettavaa sekä murrosikäisille että heidän vanhemmilleen.

Juha Pikkarainen