JP Koskinen Tulisiipi Like 2019

9.9.2019

Historian tutkimattomien komeroiden avaaminen ja kaiveleminen nousee säännöllisin välein julkisuuteen. Yksi historian pimeä ja vähän tutkittu komero on suomalaisten kommunistien kohtalo Neuvostoliitossa. Heti sisällisodan jälkeen ja 1930-luvun alkuvuosina pakeni Neuvostoliittoon n. 50 000 suomalaista, joilla ei ollut elämisen mahdollisuuksia silloisessa kotimaassaan. Heidän lisäkseen erityisesti Neuvosto-Karjalaan tuli vapaaehtoisesti suuri joukko suomalaissiirtolaisia Yhdysvalloista koko maailman talouslaman kourista 1930-luvun alussa. Tänään pidetään varmana, että puolet tulijoista tapettiin Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun jälkipuoliskolla. Tätä synkkää asiaa on tutkittu ns. suojasään vuosina 1950-luvun lopulla ja Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvulla. Kokonaisvaltaista ja perusteellista tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty. Toivottavasti nyt on sen aika.

Kaunokirjallisuudessa suomalaisten kohtaloa Neuvostoliitossa on käsitelty monissa romaaneissa ja muistelmissa. Tuorein romaani on JP Koskisen Tulisiipi. Kirjan on kustantanut Like. Vuonna 1968 Kemijärven aluesairaalassa syntynyt JP Koskinen on hyvin tuottelias. Hän on julkaissut 15 vuoden aikana yli kolmekymmentä teosta. Vuonna 2013 romaani Ystäväni Rasputin tavoitteli Finlandia-palkintoa.

Tulisiiven tarina kerrotaan amerikansuomalaisen Kaarle Frostin kertomana ja kokemana. Hän on suomalaisten siirtolaisten poika, joka syntyi rapakon takana 1920-luvun alussa. Suuren laman alkaessa monet amerikansuomalaiset myös Kaarlen vanhemmat alkavat suunnitella muuttoa Neuvosto-Karjalaan. Sinne on rakenteilla Edward Gyllingin johdolla työläisten paratiisi, missä ruokaa riittää, eikä riistäjän ruoska soi. Kaarle on mahdottoman kiinnostunut lentämisestä ja hän käy Janne-setänsä kanssa katsomassa lentonäytöstä, missä vasta Atlannin ylittänyt Charles Lindberg esittelee taitojaan. Kaarle pääsee setänsä harteilla juttelemaan idolinsa kanssa ja saa tältä postikortin, jossa ennustetaan Kaarlesta tulevan suuri lentäjä.

Muiden lähtijöiden mukana Kaarlen perhe lähtee Neuvosto-Karjalaa ja päätyy Petroskoihin. Mukaan otetaan oman ammattitaidon lisäksi paljon työkaluja, jotta työläisten paratiisin rakentaminen sujuisi paremmin. Janne-setä tulee Petroskoihin myöhemmin perässä. Aluksi kaikki sujuu hyvin ja Kaarle pääsee lentämäänkin. Ensin hän lentää maasta laukaistavalla purjekoneella mutta myös oikealla lentokoneella Leningradin lentosotakoulussa. Kortissa oleva Charles Lindbergin allekirjoittama lausunto tulevaisuudesta suurena lentäjänä on kovaa valuuttaa.

Sitten ajat alkavat kiristyä. Tuttuja ihmisiä ympäriltä alkaa kadota ja perheen nuorimmainen Kati kuolee lääkkeiden puutteessa keuhkokuumeeseen. Kaarlen vanhemmat ovat pitäneet itsellään Yhdysvaltojen passit ja perhe päättää palata Yhdysvaltoihin. Pitkällä junamatkalla Moskovaan Kaarle jää setänsä kanssa epähuomiossa junasta sotilasvarikon lähellä. Perheen ja Kaarlen tiet eroavat. Isä ja äiti jatkavat Moskovaan ja lopulta Yhdysvaltoihin mutta Kaarle joutuu setänsä kanssa leirille. Hän saa kuulla isänsä ja äitinsä kohtalosta vasta sodan jälkeen.

Suuren isänmaallisen sodan alussa saksalaisten painaessa päälle myös leirien vankien taitoja tarvitaa. Kaarle pääsee lentämään ja ampuu alas kymmeniä viholliskoneita. Valitettavasti hänet myös ammutaan alas ja hän jää saksalaisten vangiksi. Rintamien liikkuessa omat joukot vapauttavat Kaarlen mutta vangiksi jääneen kohtalo puna-armeijassa on tyly. Ellei sinua ammuta välittömästi, edessä on vankileiri. Vaikka sota loppui aikanaan, Kaarlen leirielämä jatkui. Vasta Stalinin kuoltua pääsee Kaarle nyt Gennadi Zamorozkin leiriltä. Pelastavana enkelinä on Kaarlen kanssa samalla laivalla Yhdysvalloista tullut Linda, joka nyt on NKVD:n upseeri. Kaarlen lentäjän taitoja ei ole unohdettu. Hän pääsee koelentäjäksi ja lopulta mukaan myös avaruusohjelmaan.

JP Koskinen on kirjoittanut surullisen ja uskomattoman tarinan pienen ihmisen osasta Neuvostoliitossa. Maassa, jossa kaikki asiat kirjataan ylös arkistoihin ja missä ihmisten elämää seurataan tarkasti, pieni ihminen hukkuu helposti suuren yhteiskuntakoneiston rattaisiin. Kaikesta kauheasta huolimatta Kaarlen unelma lentämisestä toteutuu. Se, että kylmän sodan aikana 1950-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt suomalainen olisi oikeasti päässyt avaruusohjelman kosmonautiksi tuntuu mahdottomalta mutta romaanin tarinassa se kuitenkin toimii. Tulisiipi täydentää omalta osaltaan kuvaa suomalaisten karusta kohtalosta Neuvostoliitossa. Pelkästään senkin takia romaani kannattaa lukea.

Juha Pikkarainen